Aivan kuunneltava biisi, ehkä vähän tuutulaulutyyppinen... Kokonaisuutena tässä ei kyllä pyörää keksitty uudestaan, mutta tämä oikeastaan antaakin suuremman painoarvon sanoituksille kuin musiikille.
Tämän sanoitukset ovat kieltämättä hieman humoristiset ja jollain lailla typerätkin; onhan Saatana jo Kirjassa kuvattu olennoksi, joka ei ihmisistä välitä samoin kuin Jumala. Lisäksi tämän sanoituksista saa jotenkin hätiköidyn kuvan; aluksi ollaan onnellisia ja kaikki on hyvin, sitten pyydetään apua ylhäältä, ja kun sitä ei saada, niin hypätään heti alakerran vanhan vihtahousun kelkkaan. "Koettelee vaan ei hylkää Herra", kuten Kalevalassa sanottiin, eli ei se Jumala heti ole hylännyt, jos menee vähänkin päin persettä.
Mutta uskonnollisuus sikseen. Onhan tämä siinä mielessä ihan hyvä noin niin kuin terapiakipaleena, koska usein, kun elämä menee päin persettä, on tapana vetää siihen kaikenmaailman jumalat ja saatanat, ja syyllistää sitten jompaa kumpaa ahdingostaan. Huonoina päivinä tämä siis voi toimia, ja voi kuvitella sen avun sitten tulevan alhaalta tai ylhäältä, miten vain itse uskoo.
Tämä on aihan hyvä kipale, jos tätä jaksaa kuunnella sanoitusten kannalta, koska muutenhan tässä ei hirveästi mitään tapahdu. Kuten jo alussa mainitsin, niin nukahtamiseen tämä varmaan auttaisi, jos sellaisia ongelmia on.

PERKELE. Miten olet onnistunut juuri siinä mistä minä olen vain haaveillut! Tämmöisestä lo-fi meininkeistä. Tsiikaappa muuten Iron & Wine orkesteri. Hyvää countria hehe.
Huhh, kylmiä väreitä kulkee. Sanatkin soljuu mahtavasti. Hitto, meikä on kade =)

Hieno folk-biisi. Lauluäänen lievä epävireisyys muistuttaa ihan Neil Youngia ja sopii kappaleeseen kuin nakutettu. Rosoisuus ja epärytmisyyskään ei haittaa yhtään, päinvastoin. Hyvä sanoitus.