en digannu voxeista, ne ois saanu olla joko apaattisemmat tai aggremmat, mutta diggasin ihan kympillä soundia joka lähti kitarasta!

Vinkunakitaroissa on asennet ja kiehtovuutta. Huuu. Oikeesti kyllä aika hieno soundi lähtee tuolla tavalla. Normiriffi on soundillisesti myös kiva. Yleisilme on tosiaan apaattinen mut tavallaan toimivaa. Vokaalit ois saanu mun puolesta olla viel enemmän paskana. On tää huomattavasti kiintosampi biisi kun tuo Opium. Laulutyyli ois saanu olla tiukempi tai agrempi mun kauun. Että tota joo.

Tuo taustalla kuuluva oikea musiikki toimii vallan mallikkaasti. Mutta tuo viulunjousi-noise... No, olisi sekin voinut olla vielä paljon kamalamman kuuloista. Kyllähän tämä on sellaista rokkia mitä oletinkin kuulevani kun näitä tsekkailemaan aloin, rosoista, vahvan grunge/punk-vaikutteista, ei-niin-helposti aukeavaa. Kertosäkeessä on jopa jonkinlaista "hittipotentiaalia" havaittavissa. Kyllähän tämä on varsin mukiinmenevä teos. Liiat taiteilut kun vielä karsitaan pois niin isot levy-yhtiöt kutsuu, ja kokaiini ja mallichiksit ei lopu koskaan.

Alku oli aivan loistava, mielenkiinto heräsi heti! Kirkasta, ei likaista noisea. Hieman erilaista siis mihin olen tottunut (tunkkaiseen). Pidän tuosta hiukan koppavanlaiskasta laulusta. Siinä on klassista rock-asennetta ("ttu mä laulan näin ku mua huvittaa, mä mitää karjuun ala!"). Kerrassaan kiehtova biisi. Rakastuin oitis <3

Tämä on hyvä. Ja todella tarttuva. Todella loistokasta soittoa, ihastuin tyysti alkuriffiin. Apaattinen lauluääni toimii, lausunta on todella hyvää. En näe mitään muuta valitettavaa, kuin ehkä basso, siinä tosiaan olisi saanut olla vähän enemmän munaa. Mutta kaikinpuolin mystisen mainio kokonaisuus.

Aika jännä yhdistelmä... Noise ja Rock on saatu yhdistettyä niin, että molempien osuus on aika tasoissa... Onhan tämä musikaalisesti ihan menevä biisi, tulee hieman Velvet Undeground mieleen, itse asiassa erittäin paljon!

Vähemmän tuotantoa ja enemmän kellarimenoa vielä saundeihin... Muuten aika mainio. Mielenkiinnolla odottelen josko tämä proggis saa jatkoa. Oikein mainio tämä. Oikeasti jotain sydäntä pitkästä aikaa. Ulinaa voisi olla enemmänkin. NOISEN pitää ISKEÄ! Se saa HUUTAA kun se huutaa. Se saa olla hiljaa kun se on hiljaa.

Oikestaan koko masteria olisi voinut vielä säröttää nauha punaisena tai jotain. Silti jees. Minä tykätä.

Jeesh! Saatte ison numeron! kaks pii är toiseen voisi olla kova arvosana tälle!

Alku kuulosti heti jotenkin oudolta, mutta kyllähän se toimii. Tosissaan vedetty viulunjousella? Jonkun verran olen soitellut eri ihmisten kanssa, mutta kukaan ei ole vielä soitellut kitaraa jousella :) Jotenkin voisin kuvitella tällaisen olevan loistavaa livenä, varsinkin kun laulaja vielä innostuisi vetämään oikeen tunteella tuon laulun.

Erilainen biisi, mutta pidän ja varsinkin tuo loppusoolo on aivan loistava.

Jo alun jälkeen ajattelin vau! Mikä kokeellisuus ja mikä viba! Vähän kuin joku vääntäis radioo silloin kun sieltä piti tulla jotain tosi hienoa musaa... No sitten alkaa jotain jännää sanottavaa olemaan tällä noise vedolla...

Itse raaakastan noita ihania valaankidutus ääniä... Ja senkin takia tykkään tästä biiistä... Mahtavinta on se kuinka tällänen noise on saatu ns astetta normaalimpaan ja jopa järkevään muotoon... Loistavaa sekoittaa noisea, rokkia, punkkia jopa poppia... Niin ja sit sitä kutsutaan Indieksi... No kaipa näin...

Loistavaa!

Loistavat vinku-jousi-kitarat, toimivat biisin sieluna suorastaan. Yksinkertainen melodia ja lakonisesti lauletut vokaalit sopivat mielestäni ihan loistavasti tähän, eivät vie liikaa huomiota kitaroilta. Laulajasta tulee mieleen vähän Nick Cave, tosin ehkä nuori Nick Cave. :D Mutta. Basso tuntuu ihan liian kiltiltä tässä biisissä. Jos olisin ollut miksaamassa tätä niin olisin varmasti kokeillut laittaa jonkun kamalan särön siihen bassoon ja/tai oktaaverin murisemaan matalia taajuuksia sinne alle, että se basso ei olisi niin... no, munaton. :P
Sanoitukset hämmentävät. Kaikessa huonudessaan ne tuntuvat silti runollisilta ja kiehtovilta. Itsetarkoituksellista tai ei, pidän niistä.