Ensimmäiset koskettimeni (jotku Casiot) sain joskus silloin alta kouluikäisenä ja innostusta pimputteluun löytyi heti. Tosin taitoa ei vielä ollut ja hommaan "kiinni pääseminen" kesti muutamia vuosia. Noin 12-kesäisenä päätin opetella nuotit vaikka väkisin ja esiin kaivettiin kaikki sukulaisilta liikenevät vanhat nuottivihkot ja omatoiminen harjoittelu alkoi, välillä hieman nopeammin ja välistä verkkaisemmin. Nykyään nuottien luku menee melko mukavasti ja niistä enimmäkseen soittelen. Viime keväänä kuitenkin koin leipääntymisen ainaiseen toisten biisien pimputteluun ja turhautuminen johtikin iloiseen yllätykseen: inspiraatio omaan kappaleeseen syntyi kuin itsestään, muutamassa päivässä kasaan oli hioutunut sävellys sekä sanat. Tätä ennen en ole saanut aikaan kuin pieniä melodioiden pätkiä, joista ei sitten ole koskaan kehkeytynyt kokonaisia kappaleita. Tulevaisuudelta pitäisi kai odottaa jotain, mutta itse ajattelen vain että ehkä jotain syntyy taikka sitten jättää syntymättä. Jos tästä kiireisestä arjesta jotain saa ammennettua väsymyksen lisäksi, ehkä on toivoa :D