istun tässä hetkessä kuin lintu häkissä
mun sydän varautuu sekä mieli latautuu

tahtoo ulos, mutta jaksaa odottaa
elämä mua rakastaa, vaikkei tilaa annakaan

mä pääsen pois, kuin sydän dynamo ois
kun mä liikun niin mä loistan, päästä kaikki paskat poistan

ja mä nauran, nautin, juhlin ja mä oon
olemista rakastan, pirullekin hymyn suon

ja tauti leviää

kadun henki koskettaa
yöllä nuorta kulkijaa
se leviää

asfaltti on uneton
alkaa juoksu loputon
se leviää

pimeydessä kulkeneet
tuntee kasvot eksyneet
se leviää

näkee kansan synkkyyden
läpi päiden lasisten

maailma puollillaan vihaa sekä kadotusta
ei se läpi sulle mee koska sä tiedät mitä teet

sä annat palaa
sä annat liekin sammua
olet hiljaa kahleissa ja annat niiden murtua

ei se mitään, kun ryömitään ja horjutaan
kaikki joskus vaiheilee, ei se pahaa meille tee

vaan se koulii, opettaa ja antaa koukkuja
on tää kaunis maailma täynnä noita rotanloukkuja

ja tauti leviää

kadun henki koskettaa
yöllä nuorta kulkijaa
se leviää

asfaltti on uneton
alkaa juoksu loputon
se leviää

pimeydessä kulkeneet
tuntee kasvot eksyneet
se leviää

näkee kansan synkkyyden
läpi päiden lasisten

nyt kun leijun huomisen tulevaisuuden eteiseen
katson alaspäin päivään eiliseen
elämän henki koskettaa, sisältäni kutittaa

tuntuu hyvältä
tosi syvältä

ja tauti leviää

kadun henki koskettaa
yöllä nuorta kulkijaa
se leviää

asfaltti on uneton
alkaa juoksu loputon
se leviää

pimeydessä kulkeneet
tuntee kasvot eksyneet
se leviää

näkee kansan synkkyyden
läpi päiden lasisten

(San. J. Sinnemäki)

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu