Kuljin kuusi kuutamoa
En tiennyt päivien lukua
Tyhjyyttä katsoin silmästä silmään
Mikä minua odottaa todellisuuden takana
Tämän maailman reunalla
Luin sadat litaniat
Vanhan maailman salat
Joiden kylmä kaiku kammiossani
Kolkkona kuiskii korviini
Liturgiat valon ja pimeyden
Kuin elävä liekki loimuten, luolassani loitsien
Varjoissani näen nuo jotka minua odottavat
Verhoavat sieluani
Kosmisia portteja aukeaa silmieni eteen
Joita en ole nähnyt
Ikuisuuden silmä johdattaa minua
Läpi erilaisten maailmojen
Vääristyneet varjot vaitonaiset
Tietäni viitoittavat
Taivaanrantaan unenomaisen maailman
Muinaiset johdattavat minua
Kieli jota en ymmärrä
Mutta joka on läsnä
Alitajunta
Silmät jotka johdattavat
Niin syvät ja kuoleman kalmaat
Ne johdattavat, johdattavat minua
Valo ja pimeys, ne tuntea voin
Lailla sähköisen energian, kuljen maailmoissa
Näen tuhannet ulottuvuudet, kosmoksen
Muinaiset johdattavat minua
Minua
Kurjuuden koura minua tavoittaa
Elämän epäolennaisuudet hartioiltani karistan
Viisaus sisimmässä, väki, voima yliminässä
Minä näen
Muodon muodottomuudessa
Merkityksen mitättömyydessä,
Tajuntani tyhjyydessä
Elämäni kuolemassa.
Olemus olemattomuudessa
Etsintäni kuin ikuisuus
Tämä polku tuhannesti tallattu
Tämä tie
Johdattaa syvyyksiin, synkkiin syviin vesiin
Tämä loitsu, tuhannesti lausuttu, nämä sanat
Ajattomat aaveet avautuen
Nostattavat roihuun sieluni
Tämä portti, tuhannesti lukittu
Viimein aukenee
Saranat suuret tajuntani tuonen tuolla puolen
Minä kuljen maailmojen välissä
Tällä tyhjällä tiellä
Jota pimeyteni varjoissa valaisee
Muinaiset johdattavat minua
Kieli jota en ymmärrä
Mutta joka on läsnä
Alitajunta
Silmät jotka johdattavat
Niin syvät ja kuoleman kalmaat
Ne johdattavat, johdattavat minua
Valo ja pimeys, ne tuntea voin
Lailla sähköisen energian, kuljen maailmoissa
Näen tuhannet ulottuvuudet, kosmoksen
Muinaiset johdattavat minua
Minua