Sarkofagus nousee jälleen kuolleista herättämään pahennusta kiristävän päähineen omaavien keskuudessa. Tällä kertaa mennään mollissa, ja meininki on muutenkin selvästi vakavampi kuin yleensä. Sanoitukset ovat kuin jääkylmä teräase lamaantuneen ihmisen lihassa, ja Sarkon äänessä on vampyyrimaista vittumaisuutta. Uutta on myös Rock Russelin omia kieroutumia tyydyttävä reippaan sähköinen kitarasoolo. Eunukin hedelmällisyyteen verrattavat rumpusoundit alleviivaavat biisin sosiopaattista luonnetta.