Ja mä olen vielä muistavinani että sen säveltäjä siis Hintriikki olisi sanonut että siihen kapaleeseen EI SAA TEHDÄ SANOJA.

Xaviarolle: Hintriikki oli pelimanni, joka soitteli sitä viuluaan esim. häissä ja hautajaisissa. Tämä biisi ei siis ole alunperin tehty häntä varten vaan häneltä so hän on tehnyt sen.

Peltoniemen Hintriikin surumarssi on hieno sävellys ja parhaimmillaan saavuttaa klassisen musiikin kohtalokkuuden. Tässä sitä on käytetty hienosti hyväksi ja cembalon ja puhallinharmonioiden avulla teos on "modernisoitu" muistuttamaan ehkä myöhäiskeskiaikaista hovimusiikkia.

Tulee mieleen, että tämä versio on ikäänkuin sivistynyt "hovikelpoinen" versio verrattuna sävellyksen alkuperäiseen henkeen. Minulle on aina tullut kappaleesta sellainen mielikuva, että karvalakit vinossa vedetään keskellä kaamosta räntäsateessa harmaata lauta-arkkua jossa jo kangistunut erakko Hintriikka kolahtelee laidasta toiseen. Taakse jää ankeat pitkospuut ja harmaa tölli.

Tässä versiossa taas on Hintriikka puettu ehkä koomisestikin hovipukuun ja päässä on perukki ja kasvoilla puuteri. Hovineidot teeskentelevät itkua reunalla, kun kulta-arkkua kuljetetaan vaunuilla ohi.

Onnistunut tunnelman muutos, mielenkiintoinen näkökulma!

:D

Tämän mä olen kirjoittanut parissa kolmessa yössä ja ne pimputukset olen tehnyt myöhemmin.(=Cembalot tämä on salainwen viestini hänelle.) äskeinen oli tarkoitettu vain Ninalle.

Noniin. Haava ehtikin jo kommentoida kaiken oleellisen :)
Joten tyydyn sanomaan että oletpahan saanut aika hienon biisin kasaan.

Osa II - Tämähän meni ihan progen puolelle... Hmm... Noh selityksissä lukeekin jotain mituisista tahtilajeista... Jooh... Tämähän on edeltäjäänsä verrattuna aika masiivinen ja pohjia keraavä veto... Lurittelee ja kiemurtelee taas välillä marssiksi iskien... Aika näppärää soitoa piruvie... Tämähän on aika mieliä nosttava teos, joka todella istuu ensimmäisen momentin seuraksi... Tämä leikittelee niin paljon erilaisilla teemoilla, että ei meinaa perässä pysyä ja lopulta kuitenkin onnistuu säilyttäämään itselleen ominaisen saundinja ja poljentosa... Ihan päätöntä.

Osa III - Kuningas astuu saliin ja koko valtakunta törisee nuhaan nesitään... Ihan hiilitön... tämän voisin taas ottaa klassisen musiikin paridiana. Tässä nauretaan taas kaikille 1600-luvulla englannissa sävelletyille kuninkaallisille marsseille. Sis ihan hillitöntä musiikkia. Äänenn nauroin monta kertaa... Te äijät olette kurkoja... Tai siis ainakin soitatte sellaiselle kuninkaalle, jolla on lavasteista kyhätty linja ja jalassa sukkahousut. Puolivaltakuntaa kehiin!

Osa - IV

Tästä en nyt muta mene sanomaan, kuin että ne välipaukutuksen. (Esim. 8:10-8:30 ja 9:18-9:24)) olleet välipöräytykset olivat erittäin piristävät. Tämä viimeinen osa vähän lässähti... Tästä ei aivan irrrotunut sitä samaa nerokkuutta kuin noista muista osista... Ei ettäkö tämäkään huono ollisi ollut. Se vain kalpeni noiden edeltäjiensä jatkona vähän. Nuo pöröyset tosin vähän pelastivat ja kantoivat biisin kunnialla loppuun.

Olen äimänä. Aika patevää tavaraa koko setti.

Tämä oli pakko napata koneelle talteen. Joistakin melodioista tuli pieniä mielleyhtymiä Pekka Pohjolan Harakka Bialoipukko levyyn. Kyllä meni kymmenen minuuttia nopeasti. Mainoa biisi.

jaa-a mitäs tästä sanois ku en oo pahemmin tämmösiä kuunnellu mutta kyllä te osaatte soittaa hyvin. ysi tippuu :)