Istuin helmikuussa tyhjän Killan eteen
ja mietin isoisän kuolemaa.
Pakkasilma hiipi hiljaa vanaveteen,
kun päivä teki laskun Siwan taa.
Haimasyöpä kai papan tappoi
tai joku toinen joutavuus.
Jos mä kuolen tämän vuoden puolella, sen tekee
tämä Pasila-blues.

Kaupat pantiin kiinni kaksi kolmen perään
ja yks taas kolmen sijaan avattiin.
Herään kiroillen, jos ylipäätään herään,
ja illan tullen päädyn kyyneliin.
Kuka lentää lentokoneen Triplaan?
Palkkana on kansansankaruus.
Rahavallan rakenteista tihkuu polviin asti
tämä Pasila-blues.

Lähden Tampereelle, sinne missä synnyin,
takas luokse tosimaailman —
kauas luota näiden nyhjääjäin ja nynnyin,
kauas kainalosta tappajan.
Junamatkaan menee aina
ainakin yks ikuisuus.
Menee joo, mut menee aina mukanansa myöskin
tämä Pasila-blues.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu