Mössöisyyttä, varjoja ja valuvia pintoja. Dium delirium pium. Ollaanko tässä jossain aavemaailmassa?

Jos jostain voi ottaa tukea, etsiä tuttua, niin sun äänestäsi ja kertomuksestasi. Yhtäkiä saatatkin säikäyttää, ja on epäiltävä voiko räjähdysaltiiseen ja sekopäiseen johdattelijaan todella luottaa. Erillisyyden pelkoa. Luottamus leikkiin kuitenkin syvenee - sinäkin olet vain lapsi. Jostain syntyy melodioita ja niiden mukana tuomaa turvaa onkin jo odoteltu tovi.

Lopulta valonsäteet saapuvat ja varjojen on väistyttävä. Bitcrusher tekee tehtävänsä.