Huomasin heti ekalla kuuntelukerralla, kuinka upea ääni laulajalla on. Ihastuin putkästä aikaa moiseen seikkaan. Mitä nyt biisin tarinasta jotain ymmärsin, niin melko kaunista goottilaisromantiikkaahan siitä löytyi. Kitarat - asia, johon kiinnitän aina huomiota - eivät nyt mitenkään erikoiset olleet. Hienoa taustakomppausta, ja onneksi sebntään pientä soolonpokastakin löytyi. Aika perusbiisihän tämä tämmönen kuitenkin on, mutta ihan hyvin potkiva sellainen. Äänenlaadusta en osaa oikein mitään sanoa, koskapa kitaran vahvistimen kautta kuunneltuna se voi olla ihan oma vikani, jos kuulostaa huonolta. Jos taas hyvältä, niin sittenhän se on hyvä, tai sitten minulla on sattunut vahinko nappuloita pyörittäessä. Mutta kokonaisuutena siis toimii ihan keskinkertaisesti.

jänskä tuo alku tikitys. hyvä idea sinänsä:) tää on taas aika himiä kyl:D mutta mitäpäs tuosta. tuntuu ihan kuin kertsiin lähdettäessä alkaisi himin poison girl :D mutta ihan oma kertsihän sieltä tulee;) pätevää melankolia rockia:)

Nimekkäitä on nuo sinun vaikutteet (ainakin meikäläisen elämässä) hatunnosto siitä. Ja täytyy kyllä sanoa,vaikka on ilmeisesti tullut jo esille,että ääni on aika lähellä Valoa.Loistavaa menoa ja meisikiä. Englanti kuulostaa hyvältä,eikä ääni sotkeudu ja puuroudu musiikin sekaan vaan kuuluu hyvin.

Luulin jo että minä suorastaan imen vaikutteita musiikista... oli miten oli mut saatanan hianot soundit.