Niin monin eri tavoin erinlainen oli hän
koskettavalla erikoinen.
Muistelmissa monien oli hänen kasvonsa
enkelimäisen kauniit nuo kasvot, niin ne olivat
Eloa kipeää, ei kestänyt hän,
joka nuoralla tanssii ja nuoralta myös putoaa
Kuitenkin päätti lopettaa,
hengittämisen päätti lopettaa, omasta tahdostaan
niin päätti

Sankari tuo, joka aina taisteli
melkein loppuun asti jokaista luotia väisteli
Mutta ei tänään aurinko paistanut,
ei se tänään ihmiselle voimattomalle paistanut
Aika oli tullut, niinkuin meille kaikille joskus
mutta vain liian aikaisin se aika oli tullut
lähtö läheni, tunti tunnilta, minuutti minuutilta, sekuntti sekunnilta
minkä teki maailma, miksi se voimattomalta loputkin vei

Niinhän siinä kävi, niin niin niin ajateltiin,
koko yö vain mustaa usvaa leijjaili kaupungin yllä,
kuin surunsanomaa viestittäen

Niin ja kaupunki oli musta, ulkona oli helvetin kylmä,
ja tämä tarina vielä meille kertoo,
kuinka haavoittuvainen maailma on, hauras kuin pakkaslumi
Niin ja kaupunki oli synkkä, itki vain yhtä poistujaa
maailmasta oli yksi pois mennyt,
kun usva jäi itseään keräämään, jätti hän jälkensä elämään.

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu