Kitarahelinän ja surinan liitto. Soolo (johon tuli vahingossa aivan tykki särö) huipentuu Slayer-osaan, jonka täydellistäminen vaatii muuta kuin kotioloja.
Nopea, mutta ei aivan suora rypistys. Pikanttia lisää tuo suvantokohta ja pienet Thin Lizzy -harmoniat.
"CMX kohtaa Kingston Wallin". Eepoksen tunnelmat ja tahtilajit muuttuvat eikä kitaransoitto ole mikään peikko. Alternative pop-ote kuitenkin säilyy. Mikäli ei ole täysin ilmeistä, biisi kertoo omaan itseen, pimeisiinkin puoliin tutustumisesta.
Psykedeelisen, Helmetistä muistuttavan intron jälkeen biisi käynnistyy rokkaavampana. Thin Lizzy -harmonioita löytyy tästäkin. Välillä biisi katkeaa nykivään jazzahteluun, josta lopuksi noustaan uuteen juoksuun.