Tunnelmaa ei tosiaan puutu. Etenee rauhallisen kauniisti eteenpäin aluksi, hetken kuluttua rupeaa kuulumaan jännitteitä. Hieno toi riffi, kitarakohan se on? Keskiosassa on kaunis ja haikea pianosoolo. Sulla tuntuu olevan tommoinen persoonallinen rumpupatterifilli jota käytät usein. Loppuakohti mentäessä tunnelmakin muuttuu enemmän haikeampaan suuntaan. Tää on kuin malliesimerkki siitä mitä on tunnelma musiikissa.

Tunnelmaltaan melkosen upea veisu.

Tämä oli erityisesti minun makuuni. Ehkä juuri tunnelmansa takia.