Hieno biisi ... vaikka onkiin ohi omasta genrest aina "hyvä musiikki" säväyttää ... tää on sitä ... hyvä että ruuskakin löysi tän.

kyll' väräytti. pojat jatkakaa samaan tahtiin.

Hieno kappale! Suomen kieli istuu tähän tietyllä tavalla proosalliseen yleismeininkiin kuin nenä päähän. Kuten Pekka Ruuska sanoo, kappale herättää kiinnostuksen heti alkumetreillä ja laulajan karismaattinen laulu ja sen läsnäolo on persoonallisella tavallaan tosi puhuttelevaa. Piano on älyttömän tehokas, pientä sekopäisyyttä ylläpitävä elementti. Tosi kokonaisen tuntuista menoa.

Kertosäe on klassiseen tyyliin maailman perinteisimpiin lukeutuvalla sointukierrolla liikkuva, mutta se on "psykedeelisyyttä" kohti pokkaavalle säkeistölle räjähtävän tehokas vastapaino. Stemmat toimivat (ja stemmaperverssinä laulajanalkuna olen niille aika kriittinen) tasavarmalla, joskin perinteisellä kaavalla hyvin; Onhan koko kertsi aika perinteinen. "Miltä tuntuu katsoa kun mä putoan?" lausuttuna vokalistin intensiivisellä äänellä on toistoissaan tarttuva!

Kun vielä pääsisi katsomaan ja kuulemaan mitä Sininen Sinfonia sanoo livetilanteessa, voisin olla ihan fani.. :)

No jössespoo. Onneksi Ruuska arvosteli tämmöisen kappaleen. Aivan loistava löytö. Kumma, ettei tästä ennen ole mitään kuullut.

Vinksahtanut piano on hauska ratkaisu ja kitarat röyskivät tyylikkäästi paikoitellen. Lisäksi kertosäe on hyvinkin toimiva ja ainakin meikän päähän jäi soimaan. Laulajalla on toimiva ääni ja koko orkka soittaa hienosti. Tämä kuulostaa kyllä toooodella valmiilta kaikinpuolin. 9½

“Aamiaiapöydässä” herätti kiinnostuksen välittömästi. Bändin tiukka soitanta ja solistin mielenkiintoinen ja itsevarma laulutapa vangitsevat heti kuulijan mielenkiinnon. Tämän näytteen perusteella Sininen sinfonia liittyy henkisesti siihen kunniakkaaseen perintöön, jota YUP, Zen Cafe, CMX ja Maj Karmakin ovat olleet suomirokkiin luomassa. Lajityyppiiin kuuluu tietty musiikillinen haastavuus, mutta ennenkaikkea älykkäät tekstit, joissa kuulija kokee myös kirjallisen, parhaimmillaan suorastaan runollisen taide-elämyksen.

Juuri tällä saralla yhtyeen lauluntekijällä/tekstittäjällä on vielä matkaa kuljettavanaan kohti aina vain oivaltavampaa sanottavaa. Mutta hyvällä tiellä ollaan jo.

Aion ehdottomasti etsiä käsiini lisäää Sinistä sinfoniaa kuultavakseni. Näin valmista musiikkia harvoin demoilta kuulee.

Hieno kertsi tässä biisissä kertakaikkiaan..! Soitannollisesti tosiaan vaikutteet on helppo huomata, kitarat muistuttaa välillä tosi nöyrästi vanhempaa YUP -vääntöä ainakin minun korvaani.. Joo laulajalla on tosi persoonallinen ääni/ääniala ja plussaa siitä ettei sitä yritetä piilotella millään tavalla vaan tuodaan se rohkeasti esille..! Hienoja väliosia ja soitantaa..! Mitä muuta tässä kaivataan? Ei mitään..

Loistava veto!, koukuttava biisi höystettynä mukaansa tempaavalla kertosäkeellä. Genrensä ehdotonta eliittiä tämä veisu. Toimii.