No nyt alkaa kappale nätisti! Kitarasoololla avaaminen on jotain, mitä harvemmin kuulee – etenkään tällaisessa perinteisen 3:45-mitan biisissä. Tässä ratkaisu toimii erinomaisesti; lyhyen avausriffin pohjustuksen jälkeen ensimmäinen soolo johdattelee kuulijan suoraan oikeaan mielenmaisemaan. Pyöritään isojen lavojen tunnelmassa, jossa pyrotekniikan lomassa loistavat kitarasoolot, nahkavaatteet ja monitoreihinsa nojailevat rokkikukot.

Kappale on tyylilajilleen hyvin uskollinen: niin soundit, sanat kuin sävellyskin liikkuvat hyvin tunnistettavissa tunnelmissa, joissa etenkin Lordin ja HIMin vaikutteet tuntuvat voimalla alusta loppuun. Varsinkin kertosäkeistön alku tuntuu tarttuvine rytmityksineen melko suoralta lainaukselta jostain kappaleesta, jonka nimeä en juuri nyt saa päähäni. Tai no, Wings of the Butterflyssa taitaa olla ainakin jotain samaa.

Sanoituksia olisin jälleen toivonut näkyville, jotta lyriikan analyysi helpottuisi, mutta välttämätöntähän tämä ei missään nimessä ole.

Teknisellä puolella monta asiaa olisi ehkä voinut tehdä toisin, ja aivan perusasioissa kappale on masteroitu melko hiljaiselle, mutta kaiken kaikkiaan kappale on ennen muuta tunnistettava tyylilajinsa edustajaksi ja toimii viitekehyksessään täysin riittävästi. Toki, se voisi olla monin tavoin hieman viilatumpi, mutta se riittää ja on ymmärrettävä sellaisenaan.

Yllättävän toimiva biisi, joka ei muistuta Samon laarin toista Mikserin kesäbiisi 2023 -kisan osallistumiskappaletta oikeastaan lainkaan. Toisin sanoen, varsin vakuuttavaa monityylisyyttä ilmassa.

Suomenkielinen upposi tänään paremmin.

Tämä biisi sisältää selkeästi hittipotentiaalia. Jos joku nouseva tai pinnalla oleva, tätä tyyliä edustava keikkaileva, aktiivinen bändi julkaisisi tämän hieman eri tavalla tuotettuna, voisi biisi saada kovankin suosion. Tässä esittäjä on saanut puhallettua biisiin fiiliksen, hengen, joka pitäisi pystyä säilyttämään myös huolellisesti mietityssä lopullisessa studioversiossa. Tällä reseptillä on suomalainen raskas musiikki edennyt ulkomaillakin; kaihoinen, ehkä ahdistunut ja surullinenkin tunnelma yhdistettynä rock'n rollin taistelumentaliteettiin, joka auttaa selviytymään eteenpäin tiukassakin paikassa ... elämässä on usein kovia paikkoja niin rokkarille, hitsarille, kaupan myyjälle kuin toimitusjohtajallekin. Siksi tämä biisi voisi puhutella laajaa kuulijakuntaa. Biisi ei tässä versiossa täytä täysin kilpailun vaatimusta hevigenrestä, joten siksi kakkonen, biisinä minulle ykkönen. Lopuksi mainittakoon, että asiaan vihkiytyneet muusikot voivat kyllä todeta tästä biisistä; "Ihan hyvä veto, mutta ei tuossa mitään uutta ole", kuten ei varmaan olekaan, mutta tavoitteita on monia ja mielenmaiseman tulkkina tämä biisi on hieno. (Sanat olisi syytä laittaa näkyviin ...)