Hankalikon maineeni
kysymyksiä minun solujeni reunoissa
nauravat ulkona vastauksista loputkin äänet
näkevät eheyden vanhat liikkeet mitoosissa
yksin sulkaani pesen oudon intiaanin
naurua satojen mielien suulaassa sateessa
keltaiseni reunustavat rikin alkuhengitykset
sade oudon pienen ihmisen
Särkynyt unen valjaissa
hymynpeitto sinnikäs
paksulti päällä
unelmien paino
Ahdistus sai uudet kengät
mielivaltaisista äänistä
vieraassa talossa
olin käytävä vanhassa
maailma peilin edessä
näkee Helvetin
ja sen kasvoihin emme usko
II
Tämä näkyvä maailma on yliluonnollista minusta
pelkkä harha, sekä utopia.
yhteiskunta on paranormaali ilmiö.
ja yhteisön paine on polyesteri
Näkymätön maailma on totta.