Irvinaama irtoava,
Petollisen lainaama.
Valheiden haavauma.
Synkän mullan tuolta puolen.

Kiero hymy varjoissa kiertää,
Pimeän portin kynnyksen viertää.
Sanat myrkkyä, katse veitsi,
Sielu harhaa, valhe enteisi.

Kuiskeet kylmät korviasi syö,
Kuoleman käsi suuntaasi lyö.
Ei pakopaikkaa, ei turvaa saa,
Kun synkkä varjo kutsuu maata.

Irvokas nauru kaikuvi kauas,
Petturin tie ei vie taivaaseen rauhaan.
Haamu musta varjoistaan nousee,
Ja totuuden suohon syvälle kätkee.