Alku on sangen omaperäinen. Tulee mieleen liuta suomalaisia bändejä. Vanhoja suomirokkisellaisia enimmäkseen. Sekavia rakenneratkaisuja, taukoja tulee koko ajan. Tämä on sekä hyväksi, että pahaksi. Omaperäisyyttä ainakin. Riffit sinällään on aika köyhiä, mutta kuuluvat kaiketi genreen, joten en motkota niistä enempää. Kahden minuutin jälkeen koko ajan toistuvat tauot alkavat häiritä, nimittäin biisi ei rullaa sulavasti. Ainakaan yhden kuuntelun perusteella.

Aika hienon kuulosia kikkailuja, mutta laulaminen voisi olla vähän parempaa. Kyllähän tää ihan hyvä on mutta ei nyt mitekään kyllä muhun iske:J

En nyt tiedä, miten vakavasti tähän suhtautua. Ihan hauska biisi, toisaalta laulajalla vaikuttaa olevan ässävika, joka jossain määrin häiritsee. Laulussa ei myöskään oikein ole munaa missään kohdassa. Tähän voi vaikuttaa, että se on miksattu turhan piiloon.

en tykkää. kamala mielestäni. eijei. mutta tässä on sanomaa kuitenkin. ööh mitä sanoisin. en tiedä. minulla ei ole mitään sanottavaa. en pidä tästä biisistä. ANTEEKSI. anna kuitenkin kympin

Erikoisia soundeja. Kun tuolta "uudelta puolelta" kommentoin eka, niin tässä kyllä huomaa jo jotain liikehdintää tuonne kummallisten efektien ja elektronisten soundien käyttöön päin.. ei nimittäin ole huono juttu, saa homman kuullostamaan omaperäiseltä. Ydinaseista lauleskellaan. Joo, näin. Tykkään.

Jep, mikäs sen kunnioitettavampaa kun hakea uusia erilaisia juttuja ja erikoisia saundeja. Pysyy fiilikset tuoreina ja homma omaleimaisena. Vaikka on tässä sopivassa suhteessa tuttuakin tunnelmaa. Itse oon vaan niin tylsä jätkä että pitää aina olla perus 30 v. vanhoja fiiliksiä ja vähintää viiden minuutin sooloja että pysyy fiiliksessä, mutta hatun nostoa rohkeista ja ideoista.

Hieno nimi pumpulla. Tässä on tällanen Gotham City meininki. Laulu vähän jää soiton alle välillä. Laulajalla persoonallinen tyyli, Kauko Röyhkääkin olen vähän kuulevinani. Olisin toivonut laulajalta vähän enemmän sitä laulua, lausumisen sijaan, vaiks kyllähän toi noinkin toimii. Persoonallinen biisi tämä, vaikkei ihan meikäläisen mieleen...

Kommenttiringin kirouksi: Ei hemmetti...miten tällasta voi arvioida. Sanat ovat kai pääosissa tässä jutussa. Kuulostaa, että musa on kasattu sanojen päälle. Ei erityisen mairittelevia riffeja tai oivalluksia. Marginaalimusiikkia. Mahdotonta antaa numeroa.

Omaperäistä ja jopa suorastaan karmivaa (positiivisella tavalla). Sanoituksissa hemmetisti ideaa.

Mukavaa seiskytluvun rokkia Velton-hengessä! Rockrockrock