Mä nousin aamulla jo ennen seiskaa/
heitin hoppi kuteet niskaan ja erheen tein taas/
ku ei muo duuniin päästetä sen näkösenä enää/
jos kuteet on isoi ni joudun päätökseks mä vetää/
tilit tyhjäks ja koittaa travellerin laiffii/
mutsille sanonu mitään broidi sille laverteli kaikki/
ja ainiin, Faijalle unohin mä kertoo/
mut jos on tarvis, ni tuun toki täält lennol/
mut en oo teitä mihkään hylkäämäs/
en, mut mun on pakko liikkuu pistää tyhjäpää/
meen, johki kauas pois missä on hyvä olla/
suuntaan kohti etelää ja nyt täällä oon vaan/
ja kohta on taas reppu vaan kaveri/
ja sisällä on vihko missä on metkuja paperil/
kuljen maasta maasta kasvot kiinni asfaltis/
epätoivo kasvoilla ja siitä riitti maailmaanki/

"Ihmis massat kulkee ympyrää yleensä/
silmät pahalta sulkee ja syntyvät tyhmemmäks/
ja silti aina jaksaa kuitenki hyvää oottaa/
mut näin se homma kulkee ku tyhmät johtaa/"

uskottelin itelle et kaikki tulee muuttuu/
mitä enemmä yritän, sitä enemmä tuulet suuttuu/
on aika muuttuu vaikka tuskin mitään auttaa/
mut voinpahan sanoa että kuljin sitä kautta/
ku tääl katotaan jo pahasti yhen virheen takii/
mut oon funtsinu et kaipa se on joku ihme laki/
ja fakit! tääl et saa kyl mielen rauhaa/
ootsä sitten missä vaan ni joku vieres jauhaa/
paskaa, mikä ei edes kiinnosta ketään/
et niistä eroon pääse ku ne hiillostaa selkää/
mut ei tarvi pelkää, se vaan menee näin/
siihen totuttava siks meil suunta taas eteen päin/
mailmaa taas rullaa aivan omalla painolla ja/
sen huomaa ku laiffi kovaa taas painostaa ha!/
mut raivo vaa ei tähän hommaan koskaan laske/
se vaan kasvaa kauttaaltaan ja pian kohtaan taas sen/

HUUKKI

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu