perinteisempää rokkia vähän normaalimmilla soundeilla, laulut on kiltisti normaalilla mikillä ja basso tylsän pehmeällä boring jollai hartkella ja kaikki on niin normaalia että voi voi. on muuten ihan hauska livepala, aika vaikea kuitenkin näihin on suhtautua studiossa aivan kuten studioperseilybiiseihin on aika vaikea suhtautua keikalla. kivoja huutoja ja basari-taputus-tuplaus-huohotus middlepätkässä oli hauska tehdä.

laulubiisi johon lipsahti kiva väliosa kaikkine kontrabassoineen (joka on oikea soitin, ei mellotroni tällä kertaa). Marko oli jossain niin tuli tällainen kahden kielisoittajan ihmebiisi, johon nauhoitettiin kivat bongot kertseihin, ne todettiin kuitenkin rytmi- ja sounditeknisesti niin karseiksi että akkari ja kontra toimii nyt sulassa sovussa perkkoina. Aika positiivinen viba musiikillisesti vaikka teksti on vähän vaikeasta aiheesta.

Kanssa aika vanha sävellys, alkuperäinen demo vannoi rakkautta jerzy dudekille koska se torju rankkareita cl finaalissa ´05, mutta dudek on myyty ja aihekin vähän hienostuneempi (you gotta block it out tarkoitti siis alkujansa palloa, nyt tunteita, tai jotakin). Kiva bassosoundi lainabassolla (arvatkaapa mikä) ja sello on kanssa aina mukavan kuuloista, vaikka näin mellotronilla soitettuna. Uudet stemmat ja bassot viime viikolla.

vähän innostuttiin kokeilemaan ns. moderneja soundeja. aika konservatiivisesti, mutta kuitenkin varmaan eka kerta kun on jotain elementtejä konemusasta käytetty biisissä. Biisi sinänsä hauska ja lyhyt livesuosikki, vallankin herra cobainin pyöriessä uurnassaan introsoundivarkauden ansiosta.

Perinteistä popmaisempaa kamaa, vihdoin kunnolla levyllekin tämä jo ´05 demoteltu biisi.

pianobiisi sitten tällekin levylle, aika pikainen sessio joten putsattavaa riittää hieman. basso on varmaan aikas lujaa, oli fender vaihteeks ei tiedä miten se istuu miksaukseen kun ei tuttu peli. sanat kertoo siitä miten kotona joku odottaa joka tapauksessa eikä kannata huolehtia turhaan maallisista murheista eikä ainakaan huolestua kaikesta ja kantaa sitä taakkana mukanaan. mellotronia ja ehkä lisästemmoja tulossa. rummut monona kuten hendrix- biisissäkin, overheadit kiinni, tulee kivan skarppi pömpelisoundi.

-lisää uutta materiaalia, nyt särökitaraa yhdistettynä perinteisiin stemmoihin, jälleen hieman uusi lähestymistapa. bassossa tuorein hankinta, näppärä vox- vahvistin, kuinkas muuten. biisiin tulee jotain hämyääniä vielä lisää todennäköisesti, ja perkkoja. ei oikeen enää keksinyt mitä kun oli jo myöhä.

Uus casino ei ihan ehtiny sessioihin, mut sheratonilla ja stratolla mennään, voxit vahvistimina kumminkin. levyn avausraita- tyyppinen biisi, kerrankin suht simppeli ja menevä ja sanoissakin jotain järkeä; jälleen versio "captain mental"-teemasta jota käsiteltiin jo edellisellä levyllä. mellotronin mandoliinit on hauskat, hihittelyä riitti kun ne keksittiin. Ajateltiin että tyhmänlyhyt nimi auttaa tämän kappaleen menestystä jonkin pitkän ja vaikean sijaan.

Kokeellisempaa kenties vaihteeksi. Aluksi tutkielma reggae kompin ja kahden improvisoidun sähkökitaran yhdistelmästä kypsytettynä yksinkertaisella stemmateemalla. Väliosassa nailonkielistä alhabraa arvalla valituilla soinnuilla. Kertosäe piano-basso-mellotroni-stemmat perussettiä. sanoituksen kokonaisuus säkeistöissä melko improvisoitu ja vastaa älysisällöltään peruskovaa krapulaa. kertosäe kertoo seuraavan humalan avoisuudesta, joskin myös harrastukseen liittyvistä morkkiksista. Hauskaa oli tehdessä.

Vähän 60-lukusekoilua Jimi Hendrix Experiencen muistolle nyt kun viimeinenkin triosta on siirtynyt yläkerran orkesteriin. Mitch Mitchell 1947-2008.

60 luvun lopun happorokkia mukaillen tuotannossa, livepannaukset bassossa ja lauluissa, tomit kapeat ja kumisevat, masterointi ehkä hieman modernimpi kuin aidoissa aikalaisissaan, kumminkin hieman tumpuksi jätetty.

uutta biisiä taas kasassa 6 kpl, tässä toistaiseksi lupaavin tekele laulut tehty basarimikillä ihan kokeilumielessä, muuten ei mitään hämyä paitsi perus 12 - kieliset sun muut mellotronit.

perinteitä kunnioittava rock kappale pirteällä sanoituksella. Melkein-nimi-kaimasta kunnioituksella lainattu kitarasoolonpätkä, sormilla telecasterilla.

Yritys tehdö jotain modernimman kuuloista kuin mitä yleensä olemme tehneet. Tiedä sitten miten onnistunut.

Vähän rokimpaa maistiaista kesällä tulevalta kakkoslevyltä. Biisi on ollut keikoilla aika kevyt poppispala, studiossa siitä syntyi aika raakasti rajumpi kuin luultiin, mutta toimiihan tämäkin.

Toinen sessioitten murheenkryyneistä, mutta lähinnä teknisistä syistä. Kappale yks mun lemppareista tällä levyllä, varmaan eka nauhotettu biisi tälle lätylle. Laulumikkinä C1000, eli vähän karu soundi siksi, tekee tosin retroa tunnelmaa muutenkin menneitten vuosien pop musiikille kumartavalle kappaleelle. Beach Boys outro tuli puolivahingossa väsymyksen seurauksena.

Kertoo nuoresta tytöstä, jolla on niin paha krapula, ettei nukkuminen ole mahdollista koska näkee heti painajaisia. espanjalainen soolo-osuus jossa uskomaton dialogi espanjaksi, jota kumpikaan ei osaa ja naistakin näyttelee mies.

Rumpalistin ensimmäinen biisi tässä projektissa, kertoo - ainakin luullakseni - jyväskyläläisen musiikinopiskelijan hivenen välillä tylsähköstäkin arjesta.

Alkuperäinen miksaus oli kunnianhimoinen, mutta myönnän - paska. Laulu ei kuulunut. Siis remiksaus Jonin kauniista kappaleesta. Let the good times roll.

Alunperin vain hauska pikku kitaralaulelma, josta kehittyikin lopulta sixties- popkappale asiaankuuluvalla kieli-poskessa stereomiksauksella. monoversio pyydettäessä.

Perustuu todelliseen henkilöön joka oli rentouden, leppoisuuden, eksentrikkouden ja tyylikkyyden omalaatuinen ja ainutkertainen yhdistelmä.

uudelle levylle tulevaa satoa, vähän rauhallisempaa kamaa alkuun. ekaa kertaa 2 mello-satsia samaan aikaan, torvet ja huilut, ja korjattu voxin raato kitaravehkeenä. rajumpaakin tulossa, mut tästä on hyvä aloittaa.

Riffivetoista menoa, johon olemme hiljalleen valumassa. Tälle uutukaiselle ehti vasta pari mukaan, mutta tämäntyyppinen musa kiinnosta tällä hetkellä eniten.

Vanha biisi jonka raakaversio löytyi arkistoista. Nimi on musta kuulostanu inkkarilta jo kauan, siksi väliosassa lakota-siouxin kieltä, "mistä tulet? mukavaa kun pääsit. Oli mukava tavata sinut. Yhdeksän, yhdeksän." Kawaita ja leslietä vähän taustamausteena.