haluun maata nurmella katsellen tähtiä
maailmani kaari mutta taivaani kätkijä
kuu taivaalta - sade poudaksi
hehkuva aurinkoni itsekäs lapsi
maailman arvosi pintaa kiiltoa
kynsillä mustilla viiltelet sielua
silmäsi kiiluvat vaativat kirkunat
ihmeissäs kuuntelet kiellot vinkunat
tummia hiuksias hyväillen hellästi
kaulaasi hentoa purren kuin sakaali
oot mun rakkaani oot vihamieheni
släshfikkidrakolle tyyliin potteri
huutoseksiä - sovintoriitaa
ollaan toisillemme ihan liian liikaa
sanomaailmarvomme mustaa valkoa
versosta ei vartta vaan tila-autounelma
kuka sanoo tahdon ja kiljuen kieltää
huulensa supussa salani mun tietää
akselin ympäri orjana kiertää ja
raivaa mut säälittä omalta tieltään
taipeita oikoen tarpeita täyttäen
arpia punoen kasvoja sylkien
rakkaus on laulu ja tekstinä taulun
sänkymme yllä kaiuissa parisoudun


tartu mun käteeni kun kaadan sut kuiluun
sanoillani sumputan silkistä riepuun
pus pus pussata huulia kieroja
pakkassuukkoja raivosta kuumia
sekoitamme mielet täynnä on putkilo
tavoite ei muu kuin tasapainovakio mut
sanomaailmarvomme rautaa ruosteella
lipevälle lipeälle vahvaa happoa

[ tie on auki taas öljyä varsillaan ]

vallan vakio vavahtaa horjuu mut
nää kaks tornia koskaan ei sorru
harteilla hennoilla painolastis
se sattuu - niin saatanasti
vaateita vapauden - ei enää rajoja
seilaten yhdessä maailmankartalta
uusissa paikoissa vanhoja aatteita
ihmisiho vaihtuu mut mitä sitä vaatteita...
peiliä tai nattaa - puukkohippaa
sylikkäin vierivää laatujen aikaa
arpia punoen itseäni toistaen
purjeita ku reivaan raa'asti kiroten
pajunköyttä ja/tai hamppunaruastmaa
kädet veril repiessä köysistä kitkaa
sanomaailmarvomme laiva aarresaarella
katkenneita mastoja ankkurin viralla
älä ole tuollanen älä ole tällanen
parsies teitä alla vaikka siltojen
tajunnanvirtaa - harkittuja faktoja
tuulesta temmottua rehtiä valhetta
autotunetettua orkun feikkausta
kauniita sanoja palavilla korteilla
oot mulle prinsessa huoran kledjuissa
minä sulle väkivaltaa suorilla lauseilla


tie on auki taas öljyä varsillaan
rakastan sua vaikken myöntää haluaiskaan
sanomaailmarvomme helvetin kipeät
itsensä syövät käärmeympyrät

[ onks täs mitään järkeä? ]

tartu mun käteeni kun kaadan sut kuiluun
sanoillani sumputan silkistä riepuun
pus pus pussata huulia kieroja
pakkassuukkoja raivosta kuumia
sekoitamme mielet täynnä on putkilo
tavoite ei muu kuin tasapainovakio mut
sanomaailmarvomme rautaa ruosteella
lipevälle lipeälle vahvaa happoa

tie on auki taas öljyä varsillaan
rakastan sua vaikken myöntää haluaiskaan

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu