Lapsena muistan tutkineeni tämän kotiseudun
metsät, rauniot talojen.
Maailma unohtanut paikat kadonneiden kotien.
Uudet tehty uusille lapsilleen.

Paikoilla kotien toivo kadonneeksi oletettu
elää muisto kaunis seuranaan.
Sen sieltä löytää voi, mutta mukaansa ei saa.
On aika tullut unohtaa.

KERTOSÄE
Sammuneet toiveet muistuttaa kaukaista tuulen suhinaa,
joka kivijalan taa kuljettaa lisää muistojaan.
Voi niitä käydä katsomaan, mutta ei koskaan palaakaan
niistä tähän maailmaan kertomaan.

Vielä seisoo kivijalka yksin hiljaisuudessaan
siellä missä aika pysähtynyt on.
Tuuli kivijalan viereen kantaa muiston lepäämään.
Unelmien viereen uneen ikuiseen.

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu