Lunta kasvoilleni sataa. Vain olen, katselen.
Lintu järven selkään jäätynyt on kiinni jaloistaan.
Siivilleen yrittää. Turhaa unelmaa.
Ei nouse lintu lentoon. Minä kohta matkaa teen.

Hetken vielä istun, ajattelen päivää mennyttä.
Mietin miksi lintu kaunein aina vaipuu pintaan jään.
Toiset matkaan lähtee aina yhä uudelleen.
Ei moni puhdas, kaunis koskaan noussut siivilleen.

KERTOSÄE
Nousen, lähden kulkemaan huomiseen parempaan.
Päivään tärkeimpään.
Tänne koskaan palaa en. Sivu kääntyy viimeinen.
Kirjan suljen. Uuden aukaisen.

Kerran vielä palaan katsomaan.
Lintu lähtenyt jo on.
Vain sulka pieni jäänyt tuulen muukaan kulkemaan.
Muistonani sulka. Sitä joskus katselen.
Silloin hymyilen.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu