Diabolista surffia piparinkuvat silmissä.

Tämä biisi oli ilman itsekehua loistava jo ennen kuin se syntyikään. Syntyessään potra poika näytti närhellekin munat!

Motti sökönä korpitien laidassa, räkägootti repsikkana...

kirvesmiehen testamentti

Päihdepoppia nuorille ja täysillä.

Ensimmäisen levymme nimibiisi ja ensiaskel kohti "kruuvimpaa" ilmaisua. Orkesterista eronneen Jean Le Sardinen kunnianhimoisimpia ja eksentrisimpisiä sävelteoksia pasasenhajuiselta syksyltä 2002. Yleisön kestosuosikki, edelleen ohjelmistossa.

Kappale jo PMY:tä edeltävän legendaarisen Hummalikumman ajoilta. Jämerä, ajoittain herkkäkin näyte Arto Varpaan verbaalisesta ylivoimasta ja sielukkaasta tykityksestä, yhdistettynä alkuvoimaiseen ja juuria kunnioittavaan ilmaisuun. Tämä versio tyttöjen suosikkikappaleesta äänitettiin pasasenhajuisena syksynä 2002.

Tuotantomme kulmakivi, niin keikoilla kuin levyilläkin. Varhaisimmat vanimme muistavat kappaleen nimellä "Luotan rakkauteen" tai "Luotan perseeseen" joita kumpaakin vaaditaan keikoilla yhä tänäkin päivänä. Tässä versio pasasenhajuiselta syksyltä 2002.

Leivitetty versio kuulaasta "Leipäkone" klassikosta. Askel iskelmällisempään suuntaan ja Le Sardinen lähtölaskenta yhdistettynä Papa Fistin vastuunviitan laajennushankkeisiin. Soitannollisesti orkesterin vahvimpia suorituksia Arto Varpaan väkivahvan ja herkän vokalisoinnin huipennuttamana.
Levytys pasasenhajuiselta ja viinihuuruiselta syksyltä 2002, jolloin pirtteihin alkoi leviämään makea tuoksu.

Kappale joka tunnettiin myös nimellä "Surullinen samurai" muotoutui pasasenhajuisen ja viininhuuruisen syksyn 2002 aikana tähän muotoon. Arvoitus niin kriitikoille, vaneille kuin bändin jäsenillekin. Le Sardinen viimeinen soitanto orkesterin riveissä, jäähyväistunnelma on tuskin käsinkosketeltavaa, sen verran kiire kapakkaan taisi taiteilijoille tulla. Kappale valmistui luotettavien lähteiden mukaan "varttia vaille pilkku". Alkuvoimainen ja puhutteleva improvisaatioiloittelu ja erään aikakauden päätös.

Muutamat muistanevat PMY:n ikivihreän kappaleen Syksy. Tässä versio pasasenhajuiselta syksyltä 2002. Järjestyspoliittinen kannanotto oli väistämätön vaikka juuri edellisellä kappaleella olimme väittäneet aivan päinvastaista.

Punkkia pasasenhajuiselta syksyltä 2002.
Orkesterin kivuliaan uudelleensyntymisen alkusoittoa. Papa Fistin tulikoe.