Joka päivä sydäntani taakalta kevennän,
joka päivä mut näät ikkunasta riimejä tekevän...
tätä teen ja tätä myös elän,
elämän en nää ohitseni menevän...
joka aamu freestylillä itseni bussi herätän,
hetken ennen töihin mennessäni levähdän,
kirjotan joka päivä paikkaan tai aikaan katsomatta,
sana sanan jälkeen riimipäätteitä unohtamatta,
vihkot täynnä tarinoita omista kokemuksisita,
haluut kuulla tosiasiota kuulet ne mun sanoituksista...
mun kynästä ei oo koskaan musteloppumassa,
saan tekstin tehtyä oon jo uutta alottamassa...
en pysty tätä lopettaan kun oon tän joskus aloittanut,
joka päivä itseäni paremmaksi reenannut,
joskus en edes kehdannut riimejäni muille ääneen lausua,
nyt joka päivä annan sydemmeni paperille avautua...

*Kerto*
joka päivä tässä mun elämässä,
joka päivä uusia sanoja tekemässä,
joka päivä en oo koskaan lepäämässä,
joka päivä kynän kanssa surua itkemässä...

Verse#2
Kun kuulen uuden taustan se virtaa suoraan mun vereen,
se saa mut herään henkiin,ja uuden teksitin tekeen,
mulla on taas kokopäivän ollu pää täynnä ajatuksia,
pakko kirjottaa kaikki talteen ja rakentaa niistä sanoituksia...
kirjotanko tästä päivästä vai ehkä huomisesta,
jotain menneestä vaiko äskön tapahtuneesta...
sen tiedän kohta koska sydän mun kynän liikettä ohjaa,
jos en oo tyytyväinen kaiken vaan hyväksi muokkaa,
jokanen tietää että välillä ei kirjotta natsaa,
aina ei tuu tekstiä vaikka kuinka yrittää ja koittaa...
tän tunteen tietää kaikki jotka himassa kirjottaa,
kuu taivaalla meille pitää aina yöisin seuraa...
kynää paperista taas mä en irti saa,
kello on puoli kolme pitäs jo nukahtaa,
ehkä meen nukkuun niin huomenna taas voin jatkaa...
uuden biisin kirjottaa ja toisen alottaa...

*Kerto*
joka päivä tässä mun elämässä,
joka päivä uusia sanoja tekemässä,
joka päivä en oo koskaan lepäämässä,
joka päivä kynän kanssa surua itkemässä...

Verse#3
joka biisi on liian lyhyt aika asioita kerrottavaksi,
ne vaan pitää muokata ihmisten kuultavaksi,
päättääkö kaiken yhdeksi isoksi tarinaksi,
vai jaatko ne moneksi pieneksi jatko-osaksi,
päätös valta on sulla koska kädessäsi on kynä,
rinnassa sydän sykkivä ja edessäsi paperi tyhjä,
kirjotan aina vaan miltä musta tuntuu,
mut saa aina helposti ilosesta masentuneeksi muuttuun,
kun oon pohjalla mun on helpompi kirjottaa,
kaikki uudestaan alottaa ja pinnalle vaan kurkottaa...
jos en saa mitään aikaan tunnen oloni todella turhautuneeksi,
sanoja roskiin heitän oloni muuttuu enemmän vaan vaivautuneeksi...
monta tuntia olen aikaani kuluttanut kijoittamiselle,
biisin valmistuessa studiossa on aika kiitokselle...
ja niin se tulee mun elässä vielä jatkuun,
mun riimivihkoon vieläkin näitä riimejä mahtuu...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu