Ajatus oman musiikin tekemisestä ehti hautua reilun vuoden, ennen kuin päädyin kokeilemaan erästä Fruity Loopsin varhaisista versioista. Muutamaa turhauttavan huonolta kuulostanutta biisintynkää myöhemmin latasin koneelleni jo entuudestaan tutuksi tulleen Fast Tracker II:n, rippasin tutuista moduuleista läjän itselleni mieluisia sampleja ja paukutin kasaan muutaman tekeleen verran yksinkertaista rave- ja hip-hop-musiikkia.
Jossain nettikeskustelussa annettiin ymmärtää, että mikäli Fast Trackerin äärellä viihtyy, kannattaisi ainakin kokeilla Jeskolan modulaarista Buzz-työasemaa. Ja 9.9.2001 minä viimein kokeilin. Koen tämän projektin varsinaisesti alkaneen tuona päivänä.
Ensimmäiset ohjelmalla kasaamani viritelmät olivat sanalla sanoen kammottavia. Käyttöliittymä tuntui sotivan minua vastaan joka käänteessä, eivätkä omiin ikkunoihinsa aukeavat soitinkohtaiset patternit tuntuneet millään soittavan samaa kappaletta. Kaiken kukkuraksi en vielä tuolloin ymmärtänyt juuri mitään äänten syntetisoimisesta, mikä osoittautui useimpien Buzz-instrumenttien kohdalla pienoiseksi ongelmaksi. Jokin ohjelmassa kuitenkin kiehtoi, enkä luovuttanut pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.
Päivä toisensa jälkeen tein kokeiluja erinäisten efektien parissa, kasailin pieniä muutaman tahdin luuppeja ja ennen kaikkea keksin mitä moninaisempia tapoja saada Buzz kaatumaan. Noihin aikoihin etenkin kaikenlainen goa- ja rave-musiikki olivat kovia juttuja, minkä kyllä huomaa kovalevyn kätköihin säilöttyjä vanhoja tuotoksia kuunnellessaan. Muutamiin luuppeihin sain tehtyä alkeellisia rakenteenpoikasiakin, mutta valmiilta yksikään ei tuntunut ennen kesäkuun 23. päivää 2002. Kello oli noin 02:30 aamuyöstä, ja olin juuri saanut valmiiksi ensimmäisen kappaleeni, jolle annoin nimeksi valvoja. Olo oli voitokas.
Valvoja, työnimeltään ktvnn_109.bmx, kehittyi rytmikkäästi nakuttavan delay-kuvion ympärille. Olin keksinyt kuvion pari päivää aiemmin jonkin rumpukoneen kanssa askarrellessani, mutta aiempi kappale ei ollut lähtenyt kehittymään, koska sen sointi ei yksinkertaisesti ollut mieleeni. Sen sijaan valvojassa apunani olivat kasa Buzzin omia särö- ja bitcrusher-efektejä, jotka takasivat juuri tarpeeksi pienen ja rauhattoman tunnelman. Vaikka tuo Mikserin ehkäpä ensimmäinen glitch-kappale ei ollutkaan mikään teknisen osaamisen suvereeni taidonnäyte — kaikkea muuta itse asiassa — oli se rytmikäs ja monen avoimella mielellä kuunnelleen mielestä tarttuvakin. Ja, edelleen, se oli ensimmäinen kappaleeni, josta olin hyvin ylpeä.
Seuraavat pari kappaletta syntyivät hieman nopeammalla tahdilla. Vieroitettu oli äänekkäämpi, monimutkaisempi ja näin jälkeenpäin ajatellen hieman tylsempi kokeilu rujon digitaalisesti särötetyn electron parissa. Rytmikäs sekin kyllä oli. Ja kun rytmi kerran mainittiin, lienee samaan hengenvetoon syytä mainita Ken Ishiin keikka vuoden 2002 Koneistossa. Pesukonetechnoa läpi yön. En voinut olla inspiroitumatta ja se kyllä kuului ensimmäisessä techno-kappaleessani vqll07. Teknistä osaamista minulla ei vieläkään ollut tarpeeksi, jotta olisin saanut aikaan haluamani kaltaisen hallikaiuilla kuorrutetun linkoussoinnin, mutta rytmissä löytyi ja olen edelleen lopputulokseen melko tyytyväinen.
Hieman julkaisun jälkeen tapahtui jotain odottamatonta. Olin yksinkertaiseen kappaleeseeni kaikin puolin sen verran tyytyväinen, että aloin nostaa rimaa ja vaatia itseltäni sekä etenkin julkaisuiltani yhä vain enemmän. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin kehittänyt itselleni jonkin sortin pakkomielteen täydellisyyden tavoittelemiseen kappaleita tehdessäni. Samaan aikaan kuuntelin suuria määriä monenlaista Mikseri-musiikkia sekä ihailemieni kaupallisten artistien tuotantoa, mikä vain voimisti käsitystäni hyvän ja huonon musiikin eroista entisestään. Oli liki mahdotonta päästää käsistään vaillinaiselta tuntuvia kappaleita, kun tiesi tarkalleen, miltä hyvän musiikin pitäisi korvissani kuulostaa.
Olin huomaamattani jäänyt jumiin.
Saatoin aloittaa kappaleen ja hioa sitä niin kauan, että se alkoi mielestäni kuulostaa edes jossain määrin hyvältä. Tähän toimenpiteeseen saattoi kuitenkin kulua niin paljon aikaa, että ehdin kyllästyä kuulemaani luuppiin jo ennen kuin se alkoi edes muistuttaa valmista kappaletta. Saati sitten, että olisin onnistunut saamaan aikaan minkäänlaista rakenneluonnostakaan.
Julkaisutahtini tyrehtyi olemattomiin ja hiljalleen vaivuin epämääräiseen puutuneisuuden tilaan, jossa tein ja julkaisin vain pieniä luupinpätkiä, koska en saanut aikaiseksi muutakaan. Halusin haastaa itseni tekemään mielenkiintoisia progressiivisia kappalerakenteita, mutten saanut aikaiseksi juuri mitään puolta minuuttia pidempää. Eräs luupeistani kuitenkin kuulosti erittäin hyvältä. Vuosi 2006 oli juuri alkanut ja olin saanut aikaiseksi lyhyen pätkän ääntä, joka kuulosti juuri siltä, miltä sen mielestäni pitikin. Pätkä on erinomainen, mutta ei siitä kappaletta syntynyt. Yksikään rakenneyritelmä ei vain tuntunut tarpeeksi hyvältä, kun vaati itseltään täydellisyyttä.
Enkä valitettavasti ole päässyt kovinkaan pitkälle noista viiden vuoden takaisista ajoista. Vaihdoin artistinimeni Niadaksi 3.03 vuonna 2005. Vuonna 2007 julkaisin toistaiseksi viimeisimmän kappaleeni, The Run. Se oli muihin aikalaistuotoksiini verrattuna astetta vaatimattomampi, mitä tulee yksityiskohtien hiomiseen, mutta jollain tavalla tuntui, kuin tuo kappale olisi kirjoittanut itse itseään. Uudet osiot ja äänet vain loksahtelivat kohdilleen, eikä kappaleen tekemiseen liittynyt oikeastaan minkäänlaisia paineita. Ja vaikkei kappale mielestäni kummoiselta kuulostanut silloinkaan, sain sen ainakin valmiiksi ja olin jo siitä hyvin tyytyväinen. Ironisena sivuhuomiona mainittakoon, että kappale onnistui kuluttamaan konetehoni loppuun siitäkin huolimatta, että olin aiemmin tehnyt paremmaltakin kuulostavia kappaleentynkiä.
Kovinkaan moni asia ei ole muuttunut viime vuosien aikana. Pöydälle on kyllä kertynyt muutamia uusia laitteita, joiden kanssa jatkuva näpertely on kehittänyt taitojani äänten tekijänä huomattavasti, mutta The Runin jälkeen en ole onnistunut saamaan valmiiksi yhtäkään täysin omaa kappaletta.
Toisaalta, jotkin asiat ovat kyllä selkeästi uudella mallilla. Olen ensinnäkin pyrkinyt vähentämään puolivalmiiden luuppieni hiomiseen käyttämääni aikaa olennaisesti. Kokemuksen hieman kartuttua olen lisäksi huomannut, että pääsen haluamiini lopputuloksiin nykyään hieman vaivattomammin, minkä tähden kappaleiden tekemiseen käyttämästäni aktiivisesta ajasta jää koko ajan yhä suurempia määriä muuhunkin kuin yksityiskohtien hiomiseen.
Samalla olen pyrkinyt tietoisen voimakkaasti pudottamaan sairaalloisiin mittasuhteisiin kohonneita laatuvaatimuksiani. Ei, en ole Faithless tai The Chemical Brothers. On parempi hyväksyä se ja yrittää kehittyä paljon töitä tehden omasta tasostaan aloittaen kuin kurkottaa jatkuvasti kohti täydellisyyden kaltaista saavuttamattomissa häilyvää abstraktiota.
En edes halua olla yksikään ohessa listaamistani vaikutteistani. Haluan vain tehdä omanlaistani musiikkia ja kuulostaa ennen kaikkea omalta itseltäni. Haluan päästä eroon perfektionismin lamauttamasta luomisesta ja julkaista uusia kappaleita edes hieman useammin. Kolme tai kaksikin kappaletta vuodessa riittäisi alkajaisiksi ihan hyvin. Haluan kehittyä sinä harrastelijamuusikkona joka olen ja haluan oppia tekemään kappaleilleni rakenteita. Ja siinä auttaa lopulta vain musiikin ja kappalerakenteiden tekeminen.
Toivon vain, että oppisin olemaan teilaamatta niin suurta määrää kelvollisistakin ideoistani. Minkään ei täydy olla täydellistä.
Camp Mikseri X:n sivuuttamisesta mielensä pahoittaneena kirjoittaen,
Nyhde, 05.08.2011
Perustaja: Nyhde
melko paljolti riippunee :) harmittava juttu
Onkos toi sun idoli Moonstruckis se mun Moonstruck?
Ei. Kyseessä on Mikserissä nimellä Psylocke viihtyvän herran syvätaloprojekti.
kehityst' on kyl tapahtunu the run on ihan kuunneltava toisesta en niin tiedä..
Lisää viesti
Tietoa Mikseristä Ota yhteyttä Käyttöehdot Rekisteriseloste © 2001-2024 Hyperfocus Oy.
V Aalto, panin sen luonnollisesti merkille, kun tämän päivityksen teimme. Olen vain liian laiska vaivautuakseni asetussivulle tilannetta korjaamaan. Twight, et pääse jos se minusta millään tapaa riippuu.