Tiukkaa ja haastavaa progemetallia Mynämäeltä. Biisi on alunperin sävelletty vuonna 1996 Antharos -nimisen bändin soitettavaksi, ja se äänitettiin vuonna 1997 kyseisen bändin ensimmäiselle demolle (jota en rupea jakamaan täällä). Uusintaversio päätettiin tehdä Nadira Strainin kanssa vuonna 2005, sillä biisi on varsin cool, vaikka itse sanonkin. Biisi on esitetty livenä vuonna 1997 Paraisilla, jolloin Antharos voitti paikallisen bändikilpailun. Oi niitä aikoja. Oikeudet biisin alkuperäiseen versioon omistaa Aki Silventoinen, Ossi Raitio ja Antharos ja oikeudet uusintaversioon omistaa Aki Silventoinen, Juho Koski ja Nadira Strain. Lisää informaatiota ja muitakin biisejä löydät sivulta http://www2.mikseri.ne... (Oletusarvo, paina muokataksesi)
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
paasiaishenu 07.05.2007 olen sanaton.... |
|
|||
9
|
bändär 06.02.2007 Tiukka meno alusta asti!! Kitaristi/kitaristit osaa hommansa hyvin, silti turhaa mitään älytöntä bändikavereita tappaavaa sooloilua en huomaa, vaan kitaristi vetää sooloa paikassa jossa sen kuuluukin! Kun kuuntelee monia bändejä joissa kaikki yrittää kokoajan vetää omaa sooloansa, niin tässä on homma pysynyt lapasessa.. Kosketinsoittaja osaa hommansa todella hyvin. Itse pidin biisin lopussa olevasta piano kohdasta, toimiva, mutta hillitty! Rummut oli ok. Olisin toivonut enemmän "kilkuttelua" mutta toimiihan se toki näinkin. Bassolle ois voinu olla enemmän melodiaa, se jäi vähän semmoseksi pum.pum.pum.pum... meiningiksi eli enemmän melodiaa. Vähän niinkuin John myung meiningillä, antaa bassolle semmoset kyydit, että saa keikan jälkee heittää sen roskiin kun on otelauta kulunu läpi xD Toimivaa musiikkia, joka ei aukene kuulijalleen eka kuuntelulla vaan vaatii muutaman kuuntelu kerran, TÄMMÖISTÄ LISÄÄ!! I love this.. =) |
|
||
10
|
Teranator 28.06.2006 Nättiä musaa ja huomaa että on ammattitaidolla vedettyä. Kitara soolo on kyllä todella karvoja nostattava, kunnon meno! Keep the metal alive! |
|
||
8
|
psygothia 13.01.2006 Heti alusta kova meno päällä. Taitavaa soitantaa ja mielenkiintoisia vaihdoksia. Ei ehkä mitään ennenkuulematonta, mutta toimii. Loppua kohden biisi tuntuu kuitenkin menettävän vähän voimaa ja se "tapporiffi" jää sittenkin uupumaan. Laulu ei tunnu oikein avautuvan - sille osastolle olisinkin toivonut vähän rankempaa tulkintaa tai "hengittävämpää" ilmaisua. Tällaisenaan se hukkuu pyhään keskinkertaisuuteen. Itse biisin ja outron välinen suhde tuntuu omituiselta. Ehkä vähän lyhyemmäksi perusosaa ja loppuun ennemmän variaatiota. Nyt outro tuntuu liian irralliselta. Kitarasoolo on taitavasti vedetty vaikkei tyyliltään minulle oikein iskekään. |
|
||