tämä oli kyllä melko näppärä kipale.. en nyt muista, että mikä orkesteri tästä tulee mieleen.. mutta tuo kellopeli on kyllä hienon kuuloinen.

Tuttua lämpöistä Myxo-tunnelmaa. Mukava tuo syna tässäkin, se tuo jotenkin biisin lähelle, hyvänä kontrastina tuolle kitaran ja laulun makuuhuone-soundille. Kellopelisoolokin toimii hienosti. Vilpitön on se sana mikä kuvaa sitä tunnetta mikä miulle välittyy tästä, ja se on harvinaista. Pientä, unelmallista ja silti jotenki todellisen tuntusta.

Hei taas! Ja mukava palata Myxon ääreen kun on tällaista tarjolla! Ei mitenkään liian pitkä biisi kun melodia, tulkinta ja tarina kantaa. Jotenkin sun biiseissä on aina sama "meininki", mutta se on vain osoitus että on selkeästi oma saundi ja tulkinta.. Koska kyseessä on jälleen selkeä ja kirkas folk balladi joka biisinä kaikessa kauniissa yksinkertaisuudessaan toimii itsessään, niin kiinnätän huomion muutamaan "muoto" asiaan: Tuo tuplalaulu, jota vissiin käytät aika useinkin, syö mielestäni hieman fiilistä sun äänestä.. olisi mukava kuulla sitä ihan sellaisenaan ja silloin tällöin jotain ääripäitä, esim. hiljaisempaa "kuiskintaa" sekä "sydänverelläangstissa"-huutamista.. mikä on tietysti turhaa jos se ei tule luonnostaan, mutta ehkä pikkuhiljaa tulee olo, että tuota tunneskaalaa olisi tuohon lauluun - ja miksei soittoonkin - mukava saada lisää.. ehkä tämä on se ainoa huono puoli joka tuossa aiemmin mainitussa "sama meiniki" pointissa on.. Mutta fuck that, jälleen loistava kappale! Muuten, hienoa että alkaa tulla lisää instrumentaatiota, vaikkakin vielä pieteetillä mennään.. oman hyvän makusi rajoissa mieluusti kuulisi enemmänkin eri saundeja värittämässä.. ja eikun keittiöstä kilisteltävää :)

hyvältä kuulostaa... "pitempikin" mitta ei tee biisille hallaa. sanoitukset on edelleen rautaa. kellopeli soolokin oli loistava.
niin ja eikös smithseillä ole sellainen biisi kuin shakepeare's sister... :]