Istun yksin vailla suojaa
sade maan kastelee
Istun yksin, kukaan huomaa
sydän murtunut sinua tarvitsee

Poika pieni pipopäinen
joskus uskoi unelmiin
Sydämeni rikkinäinen
kyllä tietää, miten tähän päädyttiin

Ja joka kerta kun iskin naulat sun haavoihin
Joka kerta kun sinut ylpeenä hylkäsin
Joka kerta kun katsoit mua silmiin
ja katseeni pois käänsin
Joka kerta mä sua tarvitsin

Sade loppuu, jatkan matkaa
Pakko on, sanotaan
Vaan tänään jaksaisi en jatkaa
Muistot eilisen niin paljon satuttaa

Rouva kysyy, voiko auttaa
Hiljaa päätä pudistan
Kukaan tuskin voi vapauttaa
syytöksistä, jotka itse aiheutan

Huudan nimeäsi tuleen
ei suusta kuulu huokauskaan
”Luota anteeksantamukseen”
kuulen äänes mulle kuiskaavan

Ja jälleen kerran mä nostan katseen sun haavoihin
Tulet vastaan, vaikka sinut mä hylkäsin
Jälleen kerran sä katsot mua silmiin,
tulen luoksesi takaisin
Olit läsnä, kun sua tarvitsin

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu