Tässä oli syksyä enemmän kuin monessa muussa biisissä, siis nimessä asti löydettävissä. Syksyn hillitty humina tuo aina lämpimän olon soundiin. Ei tätä voinut kuin kuunnella hiljaisuudesta käsin. Kitarassa hauskoja doorsjuttuja. Hetkinen... eihän tässä ollut kuin kitara. Mikä ettei tähän ois voinut bassonkin laittaa, vai oisko siitä ollut liikaa vaivaa ja tappanut taiteellisen inspiraation? Niinkin voi kai käydä jos käy hankalaksi.

Tavallaan mukavan raakaa, ei ole liikaa editoitu huminoita tai soittoa, ehkä sitten taas soundi puoli olisi jotain kiilloketta kaivannut. Selkeä joku haju näistä hommista on, kun kitarat tuuttaa usein kolmea eri linjaa. Kyllä tässä odotti sitä legendaarista käännettä, mutta viimeistään kultaisen leikkauksen jälkeen kävi selväksi, että ei taida vitossoinnut ja rummut pärähtää eetteriin. Olihan tässä aihoita moneenkiin biisin, mutta jäi hieman sellainen muistiinpanofiilis.