Ja tuo tapahtui sitten jossain toisessa universumissa sillä mistä se sen puhelimen oikein sai...? :D

Hui, synkeää ja pelottavaa! Hrrr...

Siniparta sahaa itseään halki poikki pinoon neutroneiksi saakka. Takautumana kuulemme miten hän vastaa pienempänä puhelimeen, joka oli virhe sillä hänen äitinsä tapettiin tylsällä sahalla sahalla hänen selkänsä takana, kiljunta vain kuuluu. Hänen äitinsä vain oli ollut turhan utelias, siinä kaikki. Siinä matkan varrella sattui sitten kaikkea mukavaa ja vähemmän mukavaa, josta pääsemmekin takaisin loppuun kertoaksemme hänen huonosta omasta tunnostaan.

Intro on rouhea..

Beatti kun tulee niin aika hitaasti lähtee sen jälkeen etenemään, ehkä olisi voinut nuo industrialit vähän vaimentua jo ensibiitin aikana.

Sit tulee tota kikkailua rummuilla, ihan toimivaa kun ynnää sen tuohon seuraavaan biittiin joka meneekin taas grooveen (ainaskin melkeen).

Loppuosaa piristää nuo haikkaiskut, vähän tulee lisää ilmavuutta.

Soundimaailma on vähän tylsä, jotain vois tapahtua enemmänkin 8 minuutin aikana. Varsinkin tuo industial-äänivyöry oli jotenkin tylsää.
Kuiteskin, varsin hypnoottinen veisu!

Aika metallipölyistä matskua. Teräs, konepaja tulee mielikuviksi syytä en ymmärrä.

Lähetitki tän mulle viimeyönä messengerissä. Silloin väsyneenä kolahti ehkä paremmin mutta ei tämä nytkään huonolta tunnu. Hieno tämmöinen hämärä tehdasmeininki. Jännä tilipitappi tippi tappi taa rytmi rummuissa, mukavasti keinuttelee. Mutta sitten tuleekin tuommoista tyhmää epätahtista sekoilua. Biisi toimii hyvin niissä kohdissa missä on jonkunlainen selkeä tahti havaittavissa. Mielestäni rumpuäänillä ei ole ikinä hyvä tehdä mitään tuollaista että menee miten sattuu eikä rytmissä. Mutta ei se nyt koko kappaletta täysin pilaa, kun kuitenkin se on ilmeisen tarkoituksellista. Saundimaailmasta tulee silti se pelastava, hieno puoli tässä. Ja ne kohdat missä rummuilla on selkeä tahti ja groove.