Bouzouki riffi käynnisti laulun, johon väkisin oli ängettävä ripaus hapuilevaa concertinaa. Tämän kappaleen myötä löysin itseni, eikä elämä ole kovin kurjaa. Olen siirtynyt taas askeleen konesoundeja päin, liekö paluuta?
Kahden kuukauden ahkeran (!) banjo-opiskelun jälkeen piti purkaa tuntojaan. Pitkästä aikaa kappale, missä ei ole koneääniä pätkääkään. Suloista sekamelskaa. Kuuntele ja kommentoi!!
Kitaran viritin banjoksi, siitähän se lähti, ja kuppi kahvia. Tupakkaa en polta. Hieno laulu! Kertoo siitä kuinka kaikki olemme yksi möykky. Kuvassa poikani..
Kolmelle soittajalle sovitettu peukkupasson innoittama folk-funk. Aki Kaurismäen entisellä haitarilla (ex-omistaja aina pakko mainita) haparoiden haettu ensimmäisiä ääniäni. Oli työn takana etten lisännyt ja lisännyt tavaraa ja raitoja, hirmuista itsehillintää!
Jep, oli nimi alunperin niille kakkapäille, muutin, jotten loukkaisi.
Hetken mielijohteesta jälleen rykäisty biisi. Uutukaista halpismandoliinia ja daraboukaa piti päästä nauhottelemaan. Huomaa myös huikea huuliharppu soolo toisen säkeistön pohjalla! Biisi omistettu kaikille bisneshaille ja perintömiljonääreille ;-)
Kun on niin täynnä tavaraa, niin ei jaksa, ei pysty, liian täynnä tavaraa.
Maailman murhe on hyvin kaukana, pitää joskus päästää itsensä pahasta! Kuunnelkaa ja kommentoikaa, elkää olko hiljaa...
Niin. Ollaan oltu täällä niin vähän aikaa..
Kuuntele,kommentoi, kritisoi,hauku tai kehu, mutta elä ole hiljaa!!
Huolettomuuteen pyritään....
Kommentoikaa, kritisoikaa, haukkukaa, kehukaa, mutta elkää olko hiljaa! :-)
ja ehkä huomaattekin *hihitystä*