Hilpeetä meininkii!

Välillä sitä vaan ihmettelee miten nämä kaikki mikrosoundit pelaavat näin hyvin yhteen. Biisi heittelee yllätyksiä naamalle loppuun asti eikä alkuperäisestä otteesta ole puutetta. Mukana on tietty tyypillisiä omituisia urkuartifakteja, epätasaisuutta ja hassuja rakennewarppeja mutta ne vain tuntuvat kuuluvan asiaan ja maustavan houkuttelevan eksentrisintä kokonaisuutta entisestään. Yliviritettyä chip-musiikkia, omituista 90-luvun nostalgiaa kieli poskessa ja dos-poppia vinksahtaneen hauskalla kokeellisella tatsilla, tästä kohtaa on vaikea nostaa rimaa.