oli kuivuutta kestänyt
jo ehkä kauemmin kuin moni teistä nyt
edes muistaa väreili autiomaa
olin valmis jo kuolemaan
kun sateenhaltijat heltyivät kuulemaan
miten huutaa janoinen autiomaa
sade kasteli ihmiset
ja sade kasteli siemenet
ja puhkesi kukkaan pölyinen autiomaa
joet yltyivät tulvimaan
ja toivat vaurautta tullessaan
kauniimmin kuin koskaan kukoisti autiomaa

nyt sadepilvet on taivaalta väistyneet
ja jokiuomat taas hetkessä kuivuneet
ja kedon kukkaset helteessä kuihtuneet
valittaa

ja taas kaipaa sadetta paljas autiomaa
kovin pitkää lomaa se kuivuudelta ei saa
alati kaipaa sadetta paljas autiomaa
ja kuin vanhaa rakasta ystävää odottaa
sadetta autiomaa

kun on kuivuutta kärsinyt
ja siitä hengissä vieläpä selvinnyt
palaa mieliin takaisin autiomaa
vielä saapuvat siunaamaan
ne sateenhaltijat rakkaita lapsiaan
herää henkiin poloinen autiomaa
sadetanssia ihmiset
ja sadetanssia tanssia päiväperhoset saa
kukkii suloinen autiomaa
vain hetken verran
armosta herran
taas tulvii tuhoisin autiomaa

kun sadepilvet on taivasta peittäneet
ja jokiuomat taas hetkeksi täyttyneet
ja kedon kukkien siemenet itäneet
on aika kerätä se mitä vain saa

kaipaa sadetta paljas autiomaa
pitkää lomaa se kuivuudelta ei saa
alati kaipaa sadetta huuhtovaa
kuten vanhaa rakasta ystävää odottaa
ikävän kyyneleitä kerätä saa
janoinen autiomaa

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu