Melko psykedeelistä kamaa. Ei ihan kanna loppuun saakka näin pitkänä teoksena. Hyviä elementtejä löytyi silti montakin.

Olen sanonut tämän ennenkin: Pidän tyylistäsi tehdä rummut biiseihisi. Se tuo jotain mitä muilla ei hirveesti ole.

Oho, markoosi is back! Hieman on taukoa ollut, mutta kyllä tämän projektisi tuotannoksi tunnistaa. Ehkä tuossa kitaramelodiassa, joka omassa päässä meinaa luiskahtaa Pet Shop Boysiksi, on jotain loppukesän haikeutta. Sanat on aika simppelit, en ehkä löysä tällä kertaa sitä filosofista otetta lauseista, mitä joskus on ollut. Hyvin kyllä nämä kestää mittansa kuuntelua, kiinnostavasti on saman aikaan jumittavia, kehämäisiä sekä kehittyviä teemoja.