Öisin itken itseni uneen, kun ajattelen sua
talvella maa peittyy lumeen, silloin taas minä kynttilöitä haudallesi tuon
en tätä tuskaa kestää voi, miks lähdit luotani sä pois?
poistuit maan päältä toiseen maailmaan
en vieläkään mä uskoo voi, että luotain lähdit pois
et tajuakkaan kuinka jäin sua kaipaamaan

sua mä kaipaan, enemmän kuin mitä koskaan menettänyt oon
sua mä kaipaan, en vieläkään sinun kuolemaasi tahdo uskoo
sua mä kaipaan, enemmän kuin mitä koskaan menettänyt oon
sua mä kaipaan, en vieläkään sinun kuolemaasi tahdo uskoo

Mistä löytäisin voimaa, että pääsisin yli tästä tuskasta kuin leikiten
alkaa taas päässäni soimaan, se sama vanha biisi josta sinä pidit kaikkein eniten
ilman sua mun elämä tyhjää on, niin kuin taivas loputon
ei enään sisältöä, eikä toivoa
sait aika tylyn kohtalon, kohtasit sä turmion,
nyt sieluni on täynnä pelkkää raivoa

sua mä kaipaan, enemmän kuin mitä koskaan menettänyt oon
sua mä kaipaan, en vieläkään sinun kuolemaasi tahdo uskoo
sua mä kaipaan, enemmän kuin mitä koskaan menettänyt oon
sua mä kaipaan, en vieläkään sinun kuolemaasi tahdo uskoo