Täysikuu ja pimeys laskeutuu
Niin pöllöt myös
Metsän asukit saavat pelätä
Pöllö on suuttunut

Pöllön koti on kaadettu
Kanto viimeinen metsän on
Pöllö ei ole iloinen
Enää koskaan päällä maan

Usva ja pimeys
Armon aika on ohi
Ei pöllöltä yhtään armoa
Verta, luita ja nahkaa
Pöllö puree kovasti
Pöllö ei ole yhtään epärehellinen
Pöllö tuskalla tappaa ja kiduttaa
Pöllö ei yhtään ajattele mitä se tekee
Joku sietämättömän karvainen elukka on kaatanut kannon

Piinaava tunne pöllön sisällä
Verta vuotava tuska on hänellä
Kanto jossa hän istui on nyt kaadettu
Pöllö vetelee viimeisiä hengen höpötyksiä nytten