Varjo rakentaa sokkelon
ylivaltaisen tahdon
violetit enkelit
kirjat hyllyssä
saalis kassissa

uinu
kirjasto
uinu
ei vaivuta
apatiaan
vaikka ovi kiinni on

ei vaivuta
apatiaan
vaikka ovi kiinni on

kirjaston ovi
on kauttaaltaan
pilsnereistä sekaisin
sinitarkka hälvennys
ja ovi näkyy taas

takaisin siwaan
kuilu tippuu taas
sen tapaista kai
tapaillaan

kumikoirat savustaa
meidät ulos tasoltaan
hälytys on arkea
ei koirat anna armoa
armoa
ei koirat anna armoa
armoa

ei vaivuta apatiaan
vaikka ovi kiinni on

ei vaivuta apatiaan
vaikka ovi oli

harmoninen
järjestys
ohjaa ovea
kumikoirat vartioi
tiukkaa lovea

kirjaston ovi
kirjaston ovi
kirjaston ovi

olen kai kuollut
haihdun savuna ilmaan
vain kuiskaukses kuulen
läpi harmonian