[Verse 1]

Kun kosmos janoaa uutta
me ompelemme luomemme kiinni silkkilangalla
ettemme näkisi
kuinka vesi nousee lattialautojen alta suuhumme

Kunnes tarjoamme sille vain pölyä
raavittuna omista kuivuvista luistamme


[Chorus]

Voi meitä
voi meitä ihmisparkoja

kuin nälkäiset tähdet
jotka syövät kuun

Voi meitä
voi meitä ihmisparkoja

kuin vanhemmat
jotka kuristavat lapsensa
jotta huoneeseen tulisi
täydellinen
pyhä hiljaisuus


[Verse 2]

Kun luomakunta rukoilee
me tanssimme hitaita valsseja huoneissa
seinät murenevat tomuksi
ja hengitämme sisäämme esivanhempiemme tuhkaa

Kunnes ripustamme itsemme katonrajaan
kuin kauniit, kristalliset kruunut


[Chorus]

Voi meitä
voi meitä ihmisparkoja

kuin nälkäiset tähdet
jotka syövät kuun

Voi meitä
voi meitä ihmisparkoja

kuin vanhemmat
jotka kuristavat lapsensa
jotta huoneeseen tulisi
täydellinen
pyhä hiljaisuus


[Verse 3]

Kun maailma polttaa omat alttarinsa
me istutamme puutarhoihimme lasinsiruja
ja odotamme niiden kukkivan
verenvärisiä ruusuja


[Bridge]

Kun maailma huutaa puhdistusta

me puremme hampaamme yhteen niin lujaa
että ne murenevat helmeileväksi hiekaksi
jolla hautaamme heräämättömät lapsemme

Kunnes

me istumme piirissä
ja ruokimme toisiamme lusikoilla
täynnä kylmää, kiiltävää elohopeaa
ja kehumme sen makeutta


[Final Chorus]

Voi meitä
voi meitä ihmisparkoja

kuin nälkäiset tähdet
jotka syövät kuun

Voi meitä
voi meitä ihmisparkoja

kuin vanhemmat
jotka kuristavat lapsensa
jotta huoneeseen tulisi

täydellinen

pyhä

hiljaisuus