Käräjäkiven rutolinnut sinulle laulaa,
Surun siivin saattavat tuonen kaulaa.
Suusi syököön tappuraa,
Makusi olkoon arven peittämää.

Peltosi suolaa, rokkoa täynnä,
Maan routainen syli sinut nielköön tänään.
Mielesi hirressä riu’un kiikkuu,
Varjojen laulu korvissasi kiertyy.

Unohduksessa, unessa vaella,
Ymmärrystä, älyä vailla.
Viimeisen kerran ristit tiellä minun,
Hiiden kirjaan kirjaan sinut.

Kiveen hakattu on kohtalosi sana,
Kaiku kuoleman, yön ikuinen jana.
Ei valo kanna, ei polku pääty,
Vain pimeyden syli sinut täytyy.