Sävel, sovitus & MIDI: AnttiJ
Sanat: Plastic Padding
Laulu: Matti & Tauno
Orkesteri: Hovinsaari-combo kapellimestarinaan Don Juan Bolero
- Tom Yamaha (rummut)
- Jazz Fender (basso)
- Roland ”Vintage” Rhodes (piano)
- Anton Sekoilija (kitara)
- Don Juan Bolero (bandoneon)
- Ylermi Luihu (huilu)
- Veikko ”kun on vibbis, ei vaivaa tippis” Bergerault (vibraphone)
- Suulisniemen sinfoniaorkesterin jouset konserttimestarinaan Bruno Pizzicato
Äänitys & tuotanto: Jyrki Mahalasku
Miksaus & masterointi: Jyrkimmät Mahalaskut Ky.
Tuotantoassistentti: Marja Pensas
Copyrights: AnttiJ, Plastic Padding & Jyrkimmät Mahalaskut Ky
”Taas joulu saa vaan minä en” lauleskeli Tonttu Turilas kurkistellessaan pallit huurteessa lumitöitä takapihani kanarianmännyn alaoksien alta. Siellä se taas kyttää lintujen pähkinöitä, mokomakin hyväkäs. Mutta siitä kuitenkin muistin, että on Mikserin Joululaulukisan aika.
Siispä puin päälleni hihansuista kuluneen farkkupaidan jonka rintapieleen on ommeltu nimikyltti ”Anttij, Sovittaja , Alakulon Arkkitehti” ja käynnistin projektin juhlavasti kuten tapana on. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja soitto luottosanoittajalleni ”Melankolian Mestari” Plastic Paddingille sekä tietysti heti perään musiikilliselle maskot … siis maestrolle, argentiinalais-jepualaiselle ”Bandoneonin Bandiitti” Don Juan Bolerolle jotta saatiin sopivan synkeä ja yltiömelankolinen työryhmä kasaan.
Tuottajallemme Jyrki Mahalaskulle ei sentään tarvinnut soittaa; sen studiossa on aina aikaa koska eihän siellä ketään käy paitsi terveystarkastaja haistelemassa homeita, ulosottomies taistelemassa rahasta ja me maistelemassa oluita.
Plastic kaahasi studiolle Helsingistä lähes ylinopeutta ja nopeastihan juna toi Don Juaninkin Kotkaan Jepualta. Tervehdin Pohjanmaan kaukaisilta aroilta tullutta ystävääni leikkisästi ”Oi terve, sinä Pohjanmaan patruuna”. Don Juan katseli minua hölmistyneenä ja moitiskeli sanomalla ”Etko sina muista? Minu ole Jepua, ei ole Lapua”.
Koska yleensä irvimme kappaleissamme muille, päätimme tällä kertaa irviä itsellemme. Tehän tiedätte, että seitsemänkymppiset äijät ovat puoliksi koiria, puoliksi arkeologeja: joko ne haukkuvat muita tai kaivelevat menneitä. Tällä kertaa päätimme valita jälkimmäisen roolin ja loimme keisarinleikkauksella sekä pihtisynnytyksellä kappaleen ” Wanhan Wa£ittajan Negatiiwinen Jou£u-Wa£$$i ” jossa jo pelkkä nimi kertoo valistuneelle kuulijalle ihan kaiken. Ei-valistuneet eivät toki kuuntele koko esitystä, eivätkä edes puolikastakaan. Lisäksi päätettiin jättää biisiin riittävästi kaikenlaisia stibluja jotta muutkin pääsevät valittamaan.
Tahtilajiksi otettiin tietysti ¾ koska valssista on kysymys ja rumpukomppiin lisättiin jazz-valssin elementtejä vaikka emme tällä kertaa sentään 5/4 tahtilajiin asti menneetkään; tämäkin riittää sekoittamaan ituhippien ja risupartaradikaalien päät tehokkaammin kuin höpöheinä, Gambina tai saamenkieliset TV-uutiset.
Tällä kertaa tekstin aiheeksi valikoitui Lauta & Nauta Oy:n omistaja Jahvetti Hämäräinen, jonka firmassa aamu- ja iltavuoro sirklasi lautaa ja yövuoro samoilla terillä Puolasta salakuljetettua nautaa, joten investointien synergia oli ulosmitattu suorastaan erinomaisesti. Mutta sitten kävi niin kuin useille lama-aikana kävi: puutavaralle ei ollut tarpeeksi ostajia ja lihan syöntiäkin alettiin paheksua. Kun businekset eivät ottaneet tulta, niin onneksi sentään saharakennus otti; tuotantolaitos paloi juuri sopivaan aikaan ihan vaan hiukan autettuna. Hämäräinen oli elellyt vakuutuspetoksella saamiensa korvausten varassa mukavasti jo monta vuotta, mutta nyt oli pää tullut vetävän käteen juuri ennen joulua. Laulu kertoo tuosta totuuden hetkestä silläkin uhalla että kaikki vakuutuspetoksiin syyllistyneet loukkaantuvat saamastaan julkisesta huomiosta.
Sitten mentiin studioon. Oikeastaan on ihan se ja sama mitä sovitukseen kirjoittaa bandoneonille sillä Don Juan kyllä ottaa hövelisti nuotit vastaan, silmäilee niitä asiantuntevan näköisesti ja siirtää ne sitten sivuun heti kun sovittajan silmä välttää. Sen jälkeen äijä soittaa pääosin omasta elämästään ja raakkuu ”minu soita mita minu halu, muut soita se mita AnttiJ sano” tai huutelee muulle bändille kesken äänityksen ”me tavata sit kun olla fermaatti!”. Saa nähdä koska J Mahalasku älyää, että Don Juan ymmärtää nuoteista yhtä vähän kuin Paavo Arhinmäki valtion lainojen koroista.
Solisteiksi tunki pyytämättä ja yllättäen paikallinen kahdenmiehen pieni mutta samalla kustannustehokas kvartetti, Karhulan kuutiopäiksikin kutsutut ”Matti & Tauno”. Otettiin äijät mukaan kun maksoivat viisisatasen kynnysrahaa päästäkseen projektiin sisään. Metsäsopraano Tauno on siitä erikoinen tyyppi että se on kehittänyt keski-aasialaisen kurkkulaulutekniikan avulla taidon laulaa useita stemmoja yhtä aikaa. Transvestiittista mietiskelyä harrastava Matti on erikoinen ihan vaan muuten, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ehdotettiin Matille ja Taunolle, että vedetään biisi harjoitusmielessä muutaman kerran läpi, mutta äijät ilmoittivat että ainoastaan lahjattomat harjoittelevat joten ei muuta kuin äänitys päälle. Vähän ehkä epäiltiin solistien kykyjä ja Matin keuhkoputken tulehduksen runtelemaa ääntä mutta turhaan. Don Juan putosi kirjaimellisesti tuoliltaan kun lähes kaksimetriset ja yli satakiloiset körmyt ottivat Melankolian Mestari Plastic Paddingin sydänverellään sekä selkäydin- ja haimanesteillään sanoittamat nuotit karvaisiin kätösiinsä ja vetivät laulun prima vistana kerralla purkkiin korvausrahojen loppumiseen sopivalla paatoksella ryyditettynä.
Juuri kun saimme äänitteen valmiiksi, soitti rehellinen Lapin mies Jari Isometsä kännyyni, kyseli kuulumisia ja lupasi kustantaa Hemohes-painotteisen karonkan Lahden mäkimontun ravintolassa jos Karpaasi-sinapin logo laitetaan uuden jouluisen CD:n kanteen. Isometsän olohuoneeseen varastoituja sinappituubeja jäi kuulemma myymättä osimoilleen viisikymmentä heittokuutiota Lahden kisojen jälkeen joten mainonnan tarve oli helppo ymmärtää. Hyvin nopeasti sovittiinkin, että ydinporukkamme lähtee joulukuun puolivälissä Lahteen koska kutsu on käynyt, mainosdiili sovittu ja kurkkua kuivaa.
Isometsälle kerron vasta joskus tammikuussa puhelimitse ja riittävän etäisyyden päästä, rehellinen Kymenlaakson mies kun olen, ettei tästä biisistä mitään CD-levyä koskaan tehdä mutta me voidaan kompensaationa laittaa se Karpaasi-logo Mahalaskun studion seinälle suuren ja laajan yleisön (=terveystarkastaja, ulosottomies ja me) nähtäville.
*****
Korvaus on lopussa ja joulukuu
lähestyy loppuaan jo, mies masentuu.
Possu on ostamatta ja joulupuu
pitäisi jostain saada, mies harmistuu.
Ei Joulukaan ole entinen kun
kuusikin on nyt vain muovinen.
Vaimo on vihainen ja taas tietenkin
muistuttaa lahjasta myös hänellekin.
Epäilys hiipii mieleen mitenhän käy,
Visa on tapissa, ei toivoa näy.
Ei Joulukaan ole entinen kun
jatsi soi paikalla virsien.
---------- flute & violins --------------
Ei joulukaan ole entinen kun
aatto varassa on einesten
Rahaa on saatava ja pikaisesti,
saiskohan Kenovoiton aikaiseksi?
Niinpä hän viime kympin Ärrälle vie,
rivejä ostaa jotka voittoisat lie.
Ei Joulukaan ole entinen kun
pukkikin nyt on jo etninen.
Arvonta ohi on ja miestä onnisti
ostoksiin voitto tuo nyt ehkä riittääpi.
kuitenkin oluelle mies innostuu,
jo pian joulu sekä vaimo unohtuu.
Ei Joulukaan ole entinen kun
tuoppikin liian on lämpöinen!