KOHTALON KÄTYRI

Hakattu raukka hengiltä melkein, oli rampa voimaton.
Kuin selässään ikuiset ruoskan arvet, jäljet katalan kohtalon.
Väärässä paikassa kai väärään aikaan, oli pää kuin tunnoton.
Yksi tehtävä jäljellä hänellä enää, vain kosto armoton.

Kokoaa joukkonsa vihansa voimalla, arpa heitetty on.
Anteeksianto on kaukana jossain, hälle täysin tuntematon.
Katkera äijä ei pakene enää, ei käy ketään säälimään.
Luonteensa potkittiin hänestä irti, halu kostaa vain enää.

Kohtalo ei päästä hänestä irti.
Kohtalo päätti sen miten miksi.
Kohtalo puuttui ja häneksi muuttui.
On kohtalon kätyri.

Kaduilla, kujilla, pimeän turvassa, valtansa kahvassa,
kylvää pelkoa takana maskinsa, ei tunne pelkoa.
Kiertää, etsii ja lopulta löytää ja katseellaan merkitsee.
Varmasti, kuin kirouksensa kostoksi teoista rankaisee.

Kohtalo ei päästä hänestä irti.
Kohtalo päätti sen miten miksi.
Kohtalo puuttui ja häneksi muuttui.
On kohtalon kätyri.