kaksihaarainen mänty
taistelijaluonne
yksin keskellä vuoristoa
minua väkevämpi

kivikossa seisot
täynnä itseluottamusta
haluaisit minutkin juurruttaa
lumimyrskyjä kestämään

olen
jäänmurtajan kapteeni
majakoiden vihollinen
ankarien ahtojäitten paimentaja

sydäntalvi
sinä vaikenet
sydäntalvi
umpijäätynyt
sydäntalvi
enkelini
sydäntalvi
ikiajoiksi

olen vihdoin hyväksynyt tuskan
jota elämänhallinta vapauttaa
se on vaikeaa
niin vaikeaa, silti terapeuttista

sielunpeilini resoluutio
kirkastui, kuin vuoripuroksi
jos kokonaan sinne mulahtaisin
saattaisin ajelehtia järjestäni eroon

jo kauan olen etsinyt
paikkaa, jossa voisin olla enemmän
jäiden lähtöä odottaa
elää sydäntalven

pakkasraiskan pohjantuuli tuo
hilehunnun kasvoille lepäämään
minusta huokuu alastomuus
olen talvisydän