SYYSTANGO

Säv. & sov. & MIDIt: AnttiJ
San. & voc.: Plastic Padding
Tuotanto: Jyrkimmät Mahalaskut ky/Jyrki Mahalasku
Copyrights: AnttiJ, Plastic Padding ja Jyrkimmät Mahalaskut Ky

Reissuilla Plasticin mökille sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista kuten että siellä syntyy uusi tango vaikka väkisin. Tällä kertaa ”Alakulon Arkkitehdin” eli AnttiJ:n alustavasti miettimään tangoluonnokseen päätettiin ottaa syksyiset sävyt mukaan vaikka keväässä 2021 oltiinkin. Tangoteoksen alkuperäinen nimi oli ”Ruskaa Pakkasessa” mutta se sitten jouduttiin muuttamaan kun Mikserin uusi omistaja Salminen uhkaili bannilla moisesta munansaannoksesta.

Sanoituspuoli jäi tietysti ”Melankolian Mestarille” eli Plastic Paddingille joka kypsytteli sanoja hiljaisella tulella puolisen vuotta sekä kaasu- että hiiligrillissä. Perinteeseen kuuluu tietysti sekin, että Plastic hoitaa vokaalit jotta saadaan sanat varmasti sopimaan säveleeseen ja tekeehän se sen kaiken lisäksi ilmaiseksi, mistä herra tuottaja Mahalasku jaksaa muistuttaa joka käänteessä. Tällä kertaa tulkinta suoritettiin erikoisuutta tavoitellen kirgisialaisesta puhelinkopista, mikä ihan vaan lievästi kuuluu laulusoundista. Kirgisialaisen keskuksen huutelut puhelun kestosta ja tulevan laskun suuruudesta saatiin sentään häivytetyksi taka-alalle.

Koska sovituksessa tarvittiin tietysti bandoneon, niin kukas muukaan paikalle hiihteli Jari Isometsältä opitulla luistelutyylillä kuin argentiinalais-jepualainen ”Bandoneonin Bandiitti” ja ”Halvimmista Halvin” eli itse Don Juan Bolero karvaisine soittimineen. Isometsä oli näköjään unohtanut kertoa, ettei luistelutyylissä käytetä luistimia, joten Don Juan kompuroi studioon v. 1987 NHL-luikkarit jaloissaan. Vahtimestarit siinä huomauttelivat muovimattoon syntyneistä viilloista yhtä tylysti kuin Hesarin päätoimittajalle kännissä suoritetusta auton siirtelystä. Poliiseja ei sentään tarvittu paikalle koska asia saatiin sovituksi lupaamalla studiolle 19,75685 % Mikserin maksamista tulevista mittavista rojalteista.

Sovitukseen päätettiin panostaa ja taustalle hankittiin ”Jyrkimmät Mahalaskut Juhlaorkesteri”. Vähän kyllä epäiltiin porukan ammattitaitoa kun osalla jousisoittajia oli mukana halpisluokan jousipyssyt joilla ne neppailivät sovituksen pizzicato-osuudet mutta todettiin siinä sitten Plasticin kanssa, ettei tangorahvas kuitenkaan huomaa mitään eroa jousen ja jousen välillä; pizzicatoakin ne yrittävät tilata paikallisesta pizzeriasta kunhan ensin oppivat sanan. Samalla selvisi tietysti sekin miksi Juhlaorkesterin taksa oli yli puolet halvempi kuin listalla olevan seuraavan tarjokkaan; onhan halpahalliketjun bratwurstien (-30 %) ja tarjousbanaanien seasta ostettu viiden euron jousipyssy toki vähän halvempi kuin joku Stradivarius-kopio. No, aina ei voi voittaa ja sekin tiedetään, että tuottaja Mahalasku on koko ajan velkasaneerauksessa joten ei se ketään muutakaan olisi saanut paikalle.

Kun äänitykset oli tehty, niin J Mahalasku siinä totesi että tästä ei tango parane vaikka voissa paistaisi. Jotain siinä turistiin kun äänittäjä juoksi hädissään paikalle huutaen että kovalevy on varastettu. Mitäs siinä muuta kuin etsinnät käyntiin ja nopeasti. Ei mennyt kuin hetki kun joku huusi keittiöstä, että kovalevy on täällä; ja on täällä Bolerokin huseeraamassa hellan ääressä paistinpannun ja voirasian kanssa ja sönköttää jotain sekavaa jostain ihme kokeilusta.

Aprikoos; nyt siellä joku jo miettii miksi laulu piti vetää kirgisialaisesta puhelinkopista. Siitä Don Juan kertoikin session lopuksi studion pojille seuraavaa:

----------------------

Koska tango-orkesterimme maine oli levinnyt ympäri maapalloa kuin syyhypunkki ruotsinlaivalla, niin totta kai keikkamyyjämme Urmas Kyrsä buukkasi meidät Kirgisiaankiin hääkeikalle. Perille lennettiin Moskovan kautta harvaan huolletulla Putolevilla pääkaupunki Biskekiin. Siitä matka jatkui MI-8:lla keikkapaikalle mikä osoittautui valtavan kokoiseksi jurtaksi. Jurtan seinät oli vuorattu sisäpuolelta suurilla matoilla arvatenkin tango-orkesterin sopimuksessa vaadittavan keikkapaikan erinomaisen akustiikan takia vaikka tulkki yritti vinkua jotain vanhasta perinteestä. Se ”erinomainen akustiikka” lukee sopparissa heti siinä isolla painetun puolen sivun mittaisen takahuonetarjoilun juomalistan jälkeen.

Hääseremonia aloitettiin jurtan lattialle katetulla aterialla, joka muodostui paikallisista leivonnaisista ja kypsästä lampaanlihasta, jossa ei ollut mitään mausteita. Liha maistui vähän samalle kuin mille märkä lammasturkki haisee. Onneksi meillä oli kyytipoikana seurueeseen kuuluneen Vodkamuseon Sergeyn mukanaan tuomat omat juomat. Tarjottiin meille tietysti paikallistakin juomaa, mutta Sergey pyysi avatun pullon karvaisiin kätösiinsä, nuuhkaisi sitä ja totesi ykskantaan että tätä maailmankuulu tango-orkesteri ei kyllä juo. Eikä juotu, vaikka AnttiJ vähän pelkäsi että tulevan konsertin tango-yleisö saattaisi moisesta epäkohteliaisuudesta loukkaantua. Sergey puolestaan kysyi mahtaako arvon säveltäjä tietää kuinka vaikeaa tangojen sovitus on jos ei näe nuotteja. Sergey kyllä haistaa huonon vodkan nopeammin kuin keikkamyyjä Kyrsä huonon keikan.

Yksi paikallinen poika näpräsi siinä lounasviihdykkeeksi kirgisialaista kitaraansa, joka muistutti puusta tehtyä pistolapiota johon on viritetty kolme nylonsiimaa. Mikäs siinä, poika loi outoa tunnelmaa soittamalla perinteisen kansanmusiikkilaulun joka muistutti etäisesti Lennon & McCartneyn Yesterdayta. Me ei kuitenkaan pyydetty poikaa kiertueelle mukaan kun se ei osannut yhtään tangoa eikä edes kertoa soittimensa virityksestäkään mitään. Meillähän oli sitä paitsi jo Tango-Osmokin jenkkivahvistuksena mukana; se oli nimittäin riitaantunut Samulin ja Hietsun kanssa kun joku oli vetänyt sitä konehuoneeseen Ladan vesipumpulla jossain karavaanarijuhlissa.

No, vihkiäisethän sitten menivät paikallisen kaavan mukaan. Sergey oli onneksi hankkinut mukaamme oikein tuliaisenkin … niinpä tietysti: maton, joka luovutettiin tuoreelle hääparille lahjaksi. Yrittivät jopa näytellä yllättynyttä moisen eksoottisen lahjan saatuaan kun se ei ollut kuin korkeintaan seitsemäs matto siihen mennessä.

Päivä oli vasta puolessa ja keikkaan aikaa monta tuntia. Isännät sitten päättivät että pistetään tango-orkesteri ratsuhevosten selkään ja suoraan kapealle vuoristopolulle kun sielläpäin ihan jokainen pysyy ratsailla. Pysyttiin mekin paitsi että AnttiJ:n hevonen teki tenän kapealla ja alaspäin viettävällä jyrkällä polulla. Paikallinen poika siinä sitten tuli hätiin, otti ohjakset ja mosautti pollea persiille. Hevonen ilmeisesti totesi että kipu persuksissa voi kohta olla suurempi kuin paino selässä ja jatkoi kiltisti laskeutumista. Päätettiin siinä sitten miehissä vähin äänin (heti sen jälkeen kun oltiin vaihdettu kuivat kalsarit), että toista kertaa ei lähdetä kuin mekaanisten laitteiden kyytiin; hevosvoimiakin pitää olla vähintään 120 eikä missään nimessä ainakaan vain yhtä.

Plastic sitten keksi ihan puskista, että sen uusimman keskentekoisen tangon vokaalit voitaisiin vetää etukäteen puhelimitse studiolle Suomeen, niin saadaan kunnon eksotiikkaa kehiin. Idea tuntui silloin tavanomaisten ruokajuomien jälkeen suorastaan erinomaiselle ja se päätettiin toteuttaa heti kun kopterin pilotti oli selvittänyt missä lähin toimiva puhelinverkko on. No, sehän löytyi melkein vierestä eli vain muutaman tunnin lentomatkan päästä. Ei muuta kuin matkaan ja veto purkkiin. Näin jälkikäteen kyllä luulen, että kyse ei ollut eksotiikasta vaan 3. säkeistön sanoista joita Plastic ei uskaltanut kotioloissaan edes harjoitella.

Häävieraat päättivät järjestää vielä omaa ohjelmaa painiotteluiden parissa sekä maassa että hevosten selässä ennen kuin päästiin keikkaohjelmiston pariin. Tango-orkesterin edustajaksi kisoihin pistettiin Tango-Osmo kun sen loukkaantumisesta ei olisi ollut juurikaan haittaa, vaan ehkä jopa päinvastoin. Vedettiin sitten keikalla aika lailla rutiininomainen suoritus ja katsottiin mihin se riittää. No, riitti se sentään siihen, että päästiin ehjin nahoin takaisin Biskekiin ja hotellin suojiin elpymään vaikka eivät ne kirgiisit kumissipäissään mitään tangoista ymmärtäneet. Tästähän viikon seikkailu Kirgisiassa oikeastaan vasta alkoi kun

------------------------

studion omistaja säntäsi paikalle ja huusi että lätinät saa nyt riittää ja ulos koko porukka! Ja sen luistinsällin saatte kantaa vaikka ongelmajätelaitokselle. Täällä on Däni ollut jonossa jo viisitoista sekuntia, saattttana!!

No. kannettiin siinä niskaperseotteella Don Juania ulos kun sen piti vielä huutaa studion vakseille, että sanokaa rehelliselle Lapin miehelle, sille Isometsän Jarille terveisiä kun näette. Tarjoan sille Hemohesit Lahden mäkimontun ravintolassa kun tavataan, niin voidaan taas turista kaksistaan Lahden kisoista ja Kirgisian tangokeikasta.

Mitäpä sitten muuta kuin todetaan vain, että tango-junamme puksuttelee Murheen Laaksosta kohti Epätoivon Esikartanoa kirgisialaisesta puhelinkopista tulkittuna.

KAPPALEEN SANAT

1. Nyt taasen syksy tullut on, ja hiipuu valo auringon
kun putoo lehdet puista en kesää enää muistakkaan.
Jos kova tuuli puhaltaa se kylmät väreet aikaan saa,
ei auta sateenvarjo, kun syksy vettä tarjoaa.

Vain muisto ruskan värit on, ne huuhtoi myrsky armoton.
yksinäisyys niin lohduton, ja kaipuu kesään taas pohjaton

2. Tuo pinta pihanurmikon, jo lumipeitteen saanut on.
se peittää kukat alleen, pois vielä sulaa hiljalleen.
On aamuisinkin pimeää, niin ettei eteensäkkään nää,
on kurja syksyinen sää, tienpinnat peittää mustajää.

Vain muisto ruskan värit on, ne huuhtoi myrsky armoton
yksinäisyys niin lohduton,ja kaipuu kesään taas pohjaton

3.Ois aika nastarenkaiden,kai vaimo tekis vaihdon sen
jos siinä pettää tunkki ei riitä munkki palkakseen.
Työn tuon jos vaimo suorittaa,niin siitä kyllä kuulla saa
on siinä mulla nuija taas mulle muija nalkuttaa.

Vain muisto ruskan värit on,ne huuhtoi myrsky armoton
yksinäisyys niin lohduton,ja kaipuu kesään taas pohjaton