1. Ei oo elämämme elämisen arvoinen, et kiinni saa juonesta sen,
Life is Life c’est la vie, ja täähän on vain elämää.
Sä synnyt, haistat hajuu maan, ja kohta tulet tajuumaan,
et tuloaukkos naapuriss’ on elos toinen pää.

Ei oo elämämme elämisen arvoinen, tuo hippaleikki ammoinen
ei löydy kuvun alta, päältä kultalautasen.
Kun poika herää unistaan ja karva kasvaa munistaan,
hän huomaa: kissan kurkoitus on aina hauta sen.

2. Ehkä elämä on elämisen arvoinen, vaik’ joskus on vaivalloinen,
on silloin tällöin parhaat hetket pelkkää suklaata.
Sä mistään mitään tiedä et, vaan onneen silti uskonet.
On varman päälle paras niellä, eikä puklata.

Ehkä elämä on elämisen arvoinen, sit’ usein mietin, harvoin en.
Mä oonhan poika potra, terve, enkä Turusta.
On aistit, raajat tallella, vaan kaverillain Kallella
ei toimi mikään: koko kundi tehty surusta.

3. Kyllä elämä on elämisen arvoinen, pienestä nauttia voinen.
Juon kraanavettä, puolisotilaat ei kurmoota.
Kun näen pienen oravan tai kuulen lapsen poraavan,
niin tiedän, ettei tarjolla oo pelkkää ei-oota.

Kyllä elämä on elämisen arvoinen, nyt olen siitä tietoinen,
Päänsärky, angsti, puolukat ei lannistaa sua saa.
Mä ensi värssyn hylkäisin ja uuden teille sylkäisin:
Nyt harppuasi soita, taivas jaksaa odottaa.

Sä pizza ota kuomaksi, ja olut sille juomaksi
Kukkuraksi taksi, pienen elon pieni kliimaksi.