20 vuotta pimeydessä. Kuuli hän vaivautuneen äänen avautuvan.
Sen äänen valo loisti voimaansa ikuisuudesta pimeyteen.
Kunnes hän lopulta uskaltautui katsomaan itse kohtaloon.
Sen kristallin kirkas näky valaisi hänet ja löytyi opetus kultainen.

Kuuliallisesti unohti mistä hän on tullut tähän.
Mihin hän jatkaa matkaansa, kun kaikkeuden valo lopulta sammuu.
Ja kylmyys valtaa maan, eikä näe peilikuvaansa pimeässä.
Tuskan huuto kaikuu kosmokseen, vaivautuneiden kyynelten mereen.

Ja silloin rata kaikkeudessa aukeaa, vierivät renkaat voiman hohtavan.
Riipivä kaunis laulu huuhtoo, sielut eksyneiden lampaiden.

Laita kätesi kiirastuleen, anna liekkien satuttaa.
Se puhdistaa hengen ruumiin.
Pidätä hengitystä, sido sielusi totuudessa.
Ja astu autuaalliseen kaikkeuteen.

Tähdenlentoa seuranneena, hän voi sen kertoa ääneen.
Ei umpikuja koskaan aukea.
Visioihin ei ole luottamista.
Järjen ääni saa kaiken vaimentaa.