miksi minä itken
näin vuolain virroin
tartuinko turhuuteen
tunnenko tehneeni kaikkeni

majani niin ankea
hämärän suon reunalla
sielu siellä murenee
yksinäinen saviruukku lohkeilee

ei ole olemassa mustaa hyasinttia
ei maata jota palvoa jalkojesi alla
petollinen ihminen
pettää itse itseään
omaa sääliään ruokkii
arkkupaikkaansa kuokkii

ei ole taivaani enää lapsen piirtämä
eivät siellä liioin linnut viserrä
maalaan minä mieleni
synkillä surun sävyillä
maalaan tuskan hallitsemaan
kaihon sille kaveriksi

niin hauras ajatus
on suuri rakkaus
niin kaukana se on
olen onneton

niin kaunis ajatus
on suuri rakkaus
niin mahdoton se on
olen lohduton

ei ole taiteilija taiteensa veroinen
ei veny kalaverkko kuivuneessa lammessa
nälkiintynyt lause
janoiset kolme sanaa
olette eksyksissä
minä rakastan sinua

turhaan ikkuna
antaa valoa
en koskaan taida löytää sitä mitä etsin
olen turtunut
haavoittunut
kävelen tiellä joka on liian leveä