on ilta ja mä kävelen
katson valoja asuntojen
takaa ikkunoiden elämää
sun luona on pimeää
huuto jonka kuulin, kuiskaukseksi luulin
rauhan jonka tunsin peitokseni päälle kiskaisin
kaikki lähtivät pois vihdoinkin
valot sammutin, oven lukitsin
lähdin kotiin päin kävelemään
sä jäit yksin pimeään
huuto jonka kuulin...
en koskaan tajunnut, että sä olit noin hauras
en koskaan halunnut, että sä oisit noin hauras