Tahdon elää vaikka kivistäis'
satiaiset pusseissa vilistäis'
parhaat vuoteni mudassa taivaltaa
siellä turhaan odottaa pelastajaa.
Tahdon elää siinä toivossa
että viimeiset kymmenen minuuttia
tässä kärsimysnäytelmässäni
olis' pelkkää aplodia.

Tieni oon itse valinnut
saanut kivun palkaksi riskeistäin
kiitosta kuullut en teoistain
eikä enkeli kulkenut vierelläin.
Sentään sen olen oppinut,
olen turhaan armoa rukoillut.
Tahdon silti viel' taistella
veren rautaa kielellä maistella.

Tahdon elää...

Rannalla tässä iässä, turha
kuumaa lempeä uistella
tuntuu vaan taas niin nololta,
samaa kännistä seksiä muistella
kaihon vuoteni ryydyttää
kun en toista saanut mä tyydyttää.
Jospa ennen mun tuhkaustain
joku huomais' roihun tän sielussain.

Tahdon elää...

Voimaton katse ryömiessäin ylös
vanhuusvaivojen kuopista
yksin on raskasta laulella, ottaa
pohjia elämän tuopista
vaikka kurjuus tää kuohuttaa
silti koskaan aio en luovuttaa.
sakka vie lopun humalaan
se on pehmeä laskuni kuolemaan.

Tahdon elää...