pahnan pohjalta ponnistaa
artisti karvainen
tänään taitaa onnistaa
vain hieman harhainen
keskukseen hän nilkuttaa
lian haju pistää
yh-äideille vilkuttaa
pirtu virkistää
lammen vaikka kiertää
lätäköissä tarpoo
askel saattaa viertää
hetkittäin suuntaa arpoo
ohraoraakkelin kantabaari
kaipaa lempilastaan
sieltä saapuu rokkitsaari
tumu tulee vastaan

vielä kukko kiekuu
se on se vanha rokkikukko
kotikylän tiukin ukko
ei se pelkää elämää

hän on syntynyt
ihmisyyden takapihalla
vähän kerrallaan
on oppinut luottamaan

hän on kasvanut
rikkinäisyyden vihalla
vähän kerrallaan
on oppinut rakastamaan

akseli ruusu kulmakunnan
vartoo esitystä
aivot vaatii tajunnan
nousuun lievennystä
prikkaa pöytään pajahtaa
tuplia totta kai
ilmoille kun kajahtaa
sweet child o mine
kuuro eikä sokea
kannata ei olla
kun kukko karaokea
kiekuu kunnialla
sielu täynnä syyliä
vailla hiomista
pyytää syliin lyyliä
yhteistä huomista